Jalkaisin

Kontioreitti, Karhunkierros, Karhunpolku… Mesikämmenen mukaan nimettyjä reittejä löytyy Suomesta useampikin. Tunnusomaista niille on, että seudulla oikeasti liikkuu karhuja. Näin kuulemma on myös Pihlajavedellä. Kävin äskettäin Pihlajaveden hienolla, vanhalla erämaakirkolla ensi kertaa ja retkeilyreitin reittimerkin kuusikossa huomattuani alkoi heti tehdä mieli retkelle Pihlajaveden syysmaisemiin. Alkuaikomukseni oli lähteä tarpomaan koko upouusi, 60 kilometrin mittainen Gallén-kierros, mutta tutustuttuani ensin alkuillasta Vanhan kirkon lenkkiin valintani osui kuitenkin noin 20 kilometrin Kontioreittiin . Hötkyilyt pois. Laavulta vauhtia Kontionreitti-retkelle Niinpä aloitin oman Kontioreitti-retkeni yöpymisellä: tallasin pilkkopimeällä otsalampun valossa Kontioreitin varrella olevalle Kuusikosken laavulle laskeutumaan Pihlajaveden syystunnelmiin. Sytytin tulet, paistoin makkarat, katselin yllä tuikkivaa tähtitaivasta, kuuntelin nuotiotulen huminaa ja vieressä virtaavaa vettä. Ja ot...

Iso-Haukisen rantamaisemissa, upouudessa teltassa melko hyvin nukkumani yön jälkeen (maa hieman vietti alaspäin...) heräsin jälleen kauniiseen päivään. Iltahämärissä en ollut niin paikkoja tutkaillut, joten aamumyslin ja -teen aika oli siihen oivallinen. Polttopuita ei laavupaikalla ollut tarjolla, mutta sapuskahuoltoa varten minulla oli trangia matkassa. Laavun edustalta sai katsella somaa järvimaisemaa ja taivas oli mahtavasti pilvetön. Iso-Haukisen vanha laituri oli notkahtanut, mutta kyllä sitä pitkin pääsi varovasti kulkien aamupesulle. Kiitos kuivan ja lämpimän sään, edellisenä päivänä suo-ojaan sukeltanut vasen vaelluskenkäni oli jo huomattavasti kuivempi :) Sitten kutsuikin jo leppoisa metsäpolku, jonka varressa näkyi edelleen mukavasti sinisiä Keski-Suomen maakuntauran maalimerkkejä. Netistä printtaamastani tuoreesta kartasta paljastui, että jalkojeni alla oli Kirkkopolku . Kuulosti täysin loogiselta, sillä olinhan minäkin matkalla kirkolta kirkolle: Petäjäveden v...

Entistä Keski-Suomen maakuntauraa on tullut tallattua useaan otteeseen viime vuosina. Toissa kesänä lähdin seuraamaan maakuntauran jälkiä Petäjävedeltä Keuruulle. Minulla ei ollut mitään käsitystä siitä, missä kunnossa reitti olisi, tai löytäisinkö vielä eheän katon pääni päälle sen varrelta, joten varustauduin poikkeuksellisesti myös teltalla. Ennan matkaan lähtöä oli tilaisuus tutustua myös kulttuuriantiin, alkoihan retki komeasti UNESCON maailmanperintökohteesta, Petäjäveden vanhalta kirkolta. Vaikka olinkin lähdössä matkaan melko myöhään iltapäivällä (kuten tavaramerkkini taitaa olla), tuumasin että kannattaa käyttää tilaisuutta hyväkseen ja astua sisälle, kun kerran ovet ovat auki. Aika uskomaton tämä 1760-luvulla valmistunut kirkko on! Kirkon viereisellä niityllä lampaat toljottivat laiskasti, kun lähdin kävelemään Vanhankirkontietä Siltatietä kohti. Piti kiepauttaa pieni lenkki Petäjäveden keskustan suuntaan ja mennä Verkkalantielle, jotta pääsin ylittämään Jämsänv...