Jalkaisin

Venäläisahon laavu olikin erinomainen yöpaikka! Yöllä olin herännyt sattumoisin auringonnousua ihailemaan, sen jälkeen havahduin vasta valoisammalla, kun lämpö jo tulvi laavuun asti. On viheliäistä toivoa viileämpää säätä keskellä kesää, mutta siitä minä haaveilin... Ukkohallaan oli matkaa Venäläisahon laavulta opasteiden mukaan 32 kilometriä. Oli aika selvää, että pääsisin Ukkohallaan vasta seuraavana päivänä. Lähdin laavulta seuraamaan retkeilyreitin opasteita, ensimmäisenä piristysmaisemana oikealla vastaan tullut tyyni Lahnalampi, kera Lahnajoen ja suomaisemien. Tämän alkumatkan tallasin pölisevää hiekkatietä, joka vaihtui hetkeksi sepelipäällysteiseksi (mitä inhoan kävellä), mutta onneksi sepeliä ei kestänut loputtomiin. Reitti kääntyi sekä karttani että opasteen mukaan pian oikealle, mutta ajattelin jättää Saarivaaran kiekan väliin. Sen sijaan päätin nerokkaasti "oikaista" toista kautta. Niinpä jatkoin hiekkatien taivaltamista aina metsäautotien käänt...

Kun reissun kolmantena päivänä nostin rinkan selkääni, antoi taivallukselle virtaa hotelliaamiainen. Seuraavina päivinä olikin tiedossa vain tee-pikapuuroaamupaloja, kun edessäni oli retkeilyreittiosuus Suomussalmelta Ukkohallaan. Arvioin käyttäväni taipaleeseen kolmisen päivää. Hotelli Kiannon Kuohuista pääsi todella vaivattomasti kävelyväylää pitkin vain muutaman sadan metrin päästä alkavan retkeilyalueen laitaan, missä opasteviitat näyttivät opastavan lupaavan helposti eteenpäin. Ukkohalla -opasteen (55 km) kohdalla tosin oli vain hiihtoreitin merkki... Polun vieressä virtasi Kianta-järvestä laskeva joki heti alussa upeasti kallioseinämien välistä. Opasteonnea ei kauaa kestänyt, sillä kun tuli vastaan puusilta, oli pähkittävä, pitäisikö ylittää joki vai vai ei? Asia selvisi karttasovelluksesta ja siirryin Kynäkosken vastarannan polulle. Reissun alussa käytin lähinnä Suomussalmen Kalevalapuisto-ulkoilukarttaa (1:50 000), minkä jälkeen oli tarkoitus selvitä pääosin Retkeil...

Heräsin reissun toisena aamuna Teerisen laavun "kotamökistä" hyvin nukutun yön jälkeen vasta kahdeksalta ja tein ensi töikseni pienet tulet aamiaista varten.  Lämpötila oli mukavan alhainen, +8-10 asteen paikkeilla. Erinomaista päivän kävelyä ajatellen. Retkiaamiaiseni on pääsääntöisesti puuroa ja teetä, nyt lisukkeena oli vielä ohraleipää juuston kera. Nautin aamupalani rauhassa, eihän ollut mikään kiire. Kostamukseen ja sieltä takaisin ajavien autojen ääni kuului hetkittäin Teeriselle asti, mutta linnunlaulu kajahti onneksi korviini lähempää, kun olin täyttämässä vesipullojani järven rannassa. Entä mikäs tuo valkoinen kukka on... Ruohokanukka? Sitten muistin laavun edessä olevan tulipaikan roskaisuuden. Tulipaikalla oli aiempien kävijöiden jäljiltä foliota sun muuta nuotiossa ja sen ympäristössä. Kävin noukkimassa roskat maasta ja vein ne kotamökin ulkopuolella olevaan roskikseen. Ei paras ratkaisu, sillä laavujen roskiksia (jotka ovat muutenkin harvinaisia) tyhj...