Jalkaisin

Uudenvuodenpäivänä olisi kiva kävellä lumimaisemassa, mutta minkäs teet; vihreä joulu ei vaihtanut väriä vuoden vaihtuessa. Iltapäiväkävely Jyväskylän Kortepohjassa ohjautuu ensin Kortesuon kartanon maisemiin. Vuonna 1940 valmistunut funkisrakennus piileskelee puiden takana ja on tällä hetkellä A-killan käytössä, joten käyn kurkkaamassa pihapiiriä pikaisesti vain metsän laidasta. Kartanon rakennutti sen valmistumiseen saakka Nisulan kartanossa asunut Schildtin perhe, mutta Aatos Schildt kuoli vuonna 1939 ja uutta kotia isännöi jo hänen poikansa, Wolmari Schildt . Kortesuon kartanon navetta on niin hieno, että pujahdan vielä sen editse. Joitakin vuosia sitten navetassa oli puusepänverstas, mutta se on tainnut jo muuttaa muualle. Moni muu rakennus saisi olla kateellinen Kortesuon kartanon navetalle näistä hienoista sivuovista ja niiden oviaukoista. Tyylikästä! No niin, siinä oli jotain vanhaa. Lähden kävelemään kohti Jyväskylän keskustaa, bongaan sekä matkalla sinne että toril...

Kävelen Länsi-Päijänteentien laitaa kohti Keljoa. Oikealla puolella Kannaksenkadun puoleisen omakotialueen pihat ja talot väikkyvät puhdaslumisten puiden oksien välistä. Kun hidastan vauhtia, häiriintyvät koivuissa pelmahtelevat harakat sen verran, että yksi niistä käy kuin kiusallaan pösäyttämässä kävelytien ylle kaartuvilta oksilta lunta niskaani. Juuri ennen supervaloheittimien koristamaa liikenneympyrää vilkaisen vasemmalle, Keljonkeskuksen puolelle. Hämmästyttävää kyllä, aivan tien laidassa kiinni sitkittelee vielä punainen navetta ja sen vieressä entisen maalaistalon sinapinkeltainen päärakennus. Tämä on ihme siksikin, että kerrostalojen puristus niiden ympärillä tuntuu tiivistyvän hetki hetkeltä. Talon pihaa vartioi toisella puolella jykevä halkopino. Näky tuntuu ihmeelliseltä, sillä matkaa Jyväskylän keskustaan on vain kolmisen kilometriä. Muistelen, että kaupunginarkkitehti Ilkka Halinen on jossain lehtijutussa äskettäin lausunut, että näiltä nurkilta puretaan joku vanha ta...

Lumileidi vartioi portinpieltä Keljonkadun ja Alvar Aallonkadun välimaastossa, krysanteemi takamuksellaan. Vaihtelua lumiukkoihin! Suuntaan etelään, Keljonkeskuksen ohitse. Kerrostalojen yläpuolelta reunustama Lystilänkatu kuulostaa hauskemmalta kuin onkaan, mutta kuulen sentään lumipesuja toisilleen antavien lasten (toivon mukaan) iloiset kiljahdukset. Menen alikulkutunnelista mielestäni oikeaan suuntaan, mutta vastaan tuleva aurattu tie viekin klapivarastojen läpi vanhan maatilarakennuksen pihaa kohti. Käännyn takaisin ja raksutan hetken risteyksessä. Mistä löytyy kävelytie Keljonkankaalle? Opasteviitta, kiitos! Länsi-Päijänteentien vierestä kävelytie sitten pilkottaa, joten sinne. Kohta huomaan olevani äskeisen tilan keltaisen päärakennuksen yläpuolella, aitan seinässä lukee Keljonkankaantie 1. Selvisin! Jatkan sitkeästi moottoritien meluaidan parempaa puolta kohti etelää, vaikka tämä on etenkin näin vesisateen seurassa melko puuduttavaa; suorahko tie, maiseman piristyksenä vain ...