Jalkaisin

Uhkaavia pilviä taivaalla, sadetakki niskaan? Reppuun. Lämmin neule? Ylle. Kengät? En takuulla laita kumppareita, jospa tämän kävelyn uskaltaisi tehdä vähän kevyemmissä töppösissä. Oi mitä päivänkakkaroita... Lähdettyäni kävelylle vilkuilin alkuun vähän väliä taivaalle, että joko ne pilvet ropsauttavat, mutta kävelytien varren kukkaloistoa katsellessani mahdollinen sade unohtui. Ja huomaisihan sen sitten siitä, jos pisaroita ropsahtaisi nenälle. Ihanaa, viimeinkin horsmat kukkivat! Käännyin Viitaniemestä tullessani Nisulankadulle; suuntana oli aluksi Mäki-Matti. Ylitettyäni Nisulankadun pysähdyin hetkeksi moikkaamaan yksinäistä nallekarhua, joka asuu omakotitalon pihan halkopinon keskellä. Kiitos sille, joka ensimmäisenä keksi nämä ikkuna-asetelmat halkopinoihin! Näin pienellä jutulla voi yksinkertainen polttopuupino muuttua iloiseksi taideteokseksi. Kun nousin Löylykatua ylös, piristivät Mäki-Matin päiväkodin kohdalla hilpeät kuvat, joita on ripustettu päiväkodin pylv...

On pimeä marraskuun ilta, laskeutuihan aurinko jo ennen neljää. Kävelen pitkin vesisateen kastelemia katuja heijastin vilkkuen. Minne mennä kävelyltä tauolle sisätiloihin? Ai niin, Teeleidi Lutakossa on auki vielä kuuden jälkeen tiistaisin näin marraskuussa. Pimeyden keskellä sitä tulee kaivanneeksi valoa, ja muutakin kuin parinkymmenen asteen sisälämpötilaa. Esimerkiksi tunnelmaa. Saavun Teeleidiin vähän ennen iltakuutta, tilaan maustettua vihreää teetä ja muffinsin. Hieman kuuden jälkeen kattovalot sammutetaan ja pöytien valaisimiksi käydään sytyttämässä kynttilöitä, onhan yksi marraskuun kynttiläilloista . Hetkeksi hyppään ajatuksissani mökki-iltoihin kynttilänvalossa, sitten palaan tähän hetkeen ja jatkan lehden lueskelua. Lehtijutun otsikko sanoo: Saa tulla . Siltä tuntuikin, tänne sai tulla. Tuntuu mukavalta pysähtyä hetkeen, maistelemaan teetä ja jotenkin vain... olemaan.  Niinpä ei ole ihme, että tilaan kohta toisen kannullisen teetä. Sillä aikaa yläkerrassa ovat ...

Teehuone Jyväskylässä? Viimeinkin! Lutakon kaupunginosa saa olla ylpeä siitä, että Teeleidi avasi keitaansa juuri siellä. Teehuone sijaitsee arkkitehti Yrjö Blomstedtin suunnittelemassa, nykyään Lutakon Leidinä tunnetussa rakennuksessa Schaumanin puistotien alkupäässä, aivan Rantaväylän takana ja likellä Jyväsjärven kiertävää Rantaraittia. Siis oiva pysähdyspaikka kävelyllä! Tämä kaunis, vuonna 1912 valmistunut rakennus toimi ensin Schaumanin vaneritehtaan johtajan kotina, kunnes vuonna 1924 valmistui tien toiselle puolelle Bruno Krook in rakennuttama Schaumanin linna. Lutakon Leidissä on toiminut jo useita vuosia tilausravintola, mutta kun nuoriso- ja palveluasuntojen toimisto oli muuttanut päädystä pois, vapautui alakerrasta tilaa myös upouudelle teehuoneelle. Avajaisviikonloppuna (13.-15.6.2014) hehkeät kukat koristavat sisäänkäyntiä ja nurmikolla seisoo hienosti laitettu kiinalainen moottoripyörä. Mutta minä tulin tänne teen takia... ...Ja näyttää siltä, että olen iha...

Lumi on valkaissut kauniisti Helsingin Senaatintorin, josta suuri osa on parhaillaan Tuomaan markkinoiden valloittama. Markkinat ovat auki vielä 22.12. saakka. Näin lähellä iltaseitsemää Senaatintori on alkanut jo hiljentyä, koska pian kojut sulkeutuvat yöksi. Tori on melko yksinkertaisilla jouluvaloilla valaistu, mutta aukiota ympäröivien rakennusten ikkunoilla on runsaasti lisää joulutunnelmaa luovia kynttelikköjä. Urheat myyjät hytisevät punaiseksi maalatuissa, kahden väljän kujan varrelle asetelluissa puukojuissaan; tarjolla on joulumarkkinoilla kävijöille mm. monenmoisia käsitöitä ja joulun aikaan sopivia herkkuja. Jo pelkkä ajatus villavaatteista ja rukkasista lämmittää... Tai miten olisi uusi harja rappusten lakaisemiseen? Mattopiiska? Käsintehty koru? Porosalami? Glögiäkin on tarjolla, mutta pelkäänpä että mukillinen jäähtyisi liian nopeasti hyppysissäni. Yksinäinen joulukuusi valaisee Senaatintoria. Suurkirkko hohtaa Senaatintorin yllä kuin ylhäinen, jäinen palats...

Eeronkatu ei normaalisti tarjoa mitään herkkuja satunnaiselle kävelijälle, mutta ravintolapäivä 17.11.2012 on onnellinen poikkeus. Konepaja Mikron rakennuttama ja Jussi Paatelan suunnittelema, vuonna 1939 valmistunut klassishenkinen kerrostalo - joka oli Nisulan ensimmäinen kerrostalo ja sijaitsi valmistuessaan vielä Jyväskylän maalaiskunnan puolella - kätkee sisäänsä ranskalaisen yllätyksen. Eeronkatu seiskan pihan puolelta löytyy Bienvenue -kyltti. Tervetuloa! Iloinen, monikielinen puheensorina leijuu Café Briochen eteiseen. Riisumme kengät ja meidät ohjataan peremmälle. Täällä on mahdollista tehdä kahvilan menusta tilaus suomeksi, englanniksi tai ranskaksi. Kahvia, teetä, kaakaota? Brioche, napolitain, chinois, tarte au sucre, galette des Rois, tarte Tatin ? Leivonnaisista kertovat sekä pöytien menukortit että tyylikkäästi mustiin asuihin ja valkoisiin esiliinoihin sonnustautuneet tarjoilijat. On aivan pakko tilata sekä rusinoita sisältävä briossitaikinaan tehty, rusin...

Helsinki. Mannerheimintiellä on vilkasta. Pujahdanko tästä välistä vai tuosta tässä ihmisvilinässä? Me samaan suuntaan kulkijatkin astelemme eri rytmissä, yksi hitaammin, toinen nopeammin. Yrjönkadulla on  hiljaisempaa. Enää muutama askel. Pieni kivinen kilpikonna pitää ovea raollaan. Helsingin uusin teehuone, Pieni kilpikonna , avasi ovensa vastikään elokuussa osoitteessa Eerikinkatu 1. Astun ovesta sisään uteliaana - ja unohdan kaupungin kadut hetkessä. Enää on valittava, millaista teetä nauttia. Mietin vain hetken ja päädyn sinivihreään teehen: wu long. Tai oolong, kuten olen itse tottunut sanomaan. Hetken kuluttua pöydälle tulee Kiina-kokemus. Puualusta, pikkuruinen teekannu teelehtien haudutukseen, pienet kupit kahdelle, kirkas lasikannu, johon valmis juoma teekannusta kaadetaan annosteltavaksi. Tämä on gong fu -haudutus... Mahtavaa! Taustalla soi kiinalainen musiikki, kupissa on levollista teetä, eikä tee mieli katsoa kelloa, vaan maistella, keskustella, nauttia hetk...