Jalkaisin

Kirpeänraikas ja auringonsäteitä lupaileva pakkassää, kunnon villasukat ja huopasaappaat, lämpimänpörröiset rukkaset: mikä etten voisi käydä pienen pienellä retkellä Valkmusan kansallispuistossa, joka ei ollut minulle entuudestaan tuttu. Lähdin matkaan Kotkasta ja tuli tehtyä aluksi pieni harharetki: ajoin vahingossa Pyhtään kirkolle saakka, koska en ainakaan havainnut kääntymisopastetta Valkmusan kansallispuistoon (tielle 3562), jos tien laidassa sellainen opaste oli. Googlaus pelasti ja palasin kiltisti tulosuuntaani, käännyin oikealle tielle 3562 ja sen varrella opasteet sitten ohjasivat minut oikeaan eli Simonsaaren pysäköintialueelle. P-alue oli typötyhjä. Pakkaspäivään oli luvassa valoa melko lyhyen aikaa, olihan joulukuun alku ja itsenäisyyspäivän viikonloppu. Luin nopeasti Valkmusa-infon. Olinkin ihan tyytyväinen siihen, että tarjolla oli lyhyt reitti helpossa maastossa: Läntisen keitaan lenkin pituus oli 2,3 kilometriä. Saisin nauttia kivasta pienestä kävelyretkessä hiljaisuu...

Mustaviirin saari ja ylipäänsä visiitti Itäisen Suomenlahden kansallispuistoon oli minulle sellainen haave, että en uskonut retken helpolla toteutuvan. Niinpä olikin ihan huippujuttu, että sain elokuussa ystäviltä kutsun retkelle Mustaviiriin, Struven ketjun merkeissä. Aiemmin olin Struven ketjun suojelluista mittauspisteistä käynyt Oravivuorella, Aavasaksalla sekä Alatornion kirkolla. Struven ketju on Unescon maailmanperintökohde, jonka kuudesta suojellusta mittauspisteestä Suomessa Mustaviiri on se eteläisin. Friedrich Georg Wilhelm von Struve ideoi tämän kolmiomittausketjun, jonka avulla selvitettiin 1800-luvun alkupuoliskolla maapallon muotoa ja kokoa. Kohti Mustaviiriä Lähtösatamamme oli Pyhtään Lököre, josta viiden hengen porukkaamme lähti Mustaviiriin kuljettamaan Toni Reingoldt Jumi-aluksellaan. Iloista odotusta oli ilmassa, kun lähestyimme Mustaviirin saarta, paukkuliivit kaulassa. Mustaviirin saarelle ei tosiaan ole vuoroveneyhteyttä, vaan sinne pääsee vain niin sanotusti o...

Luvassa oli ukkosta ja sadetta. Toiveissa aurinkoakin. Edessä Haukivesi ja Linnansaaren kansallispuisto. Haaveissa edes yksi norppahavainto, olihan kohteena yksi kuuluista norppavesistä. Kuinka kävi? Yhteistyö: Suomen Hostellijärjestö . Minut valittiin yhdeksi vuoden 2019 Hostellireissaajista ja sen myötä pääsin tutustumaan Linnansaaren kansallispuistossa sijaitsevaan Ekohostelliin. Lähdössä Oravin satamasta kohti Linnansaarta. Sain seuraksi ystäväni, joka myös nauttii melomisesta. Niinpä lähdimme kohti Linnansaarta Oravin satamasta Saimaa Holiday Oravin kajakeilla. Edellisestä melontalähdöstäni Oravista olikin jo aikaa; silloin suuntana oli ollut Koloveden kansallispuisto. Linnansaaren kansallispuistossa olin aiemmin käynyt kesällä vain toissa kesänä vuoroveneen kyydillä ja melontaretki sinne oli jäänyt tulevaisuuden haaveeksi. Talviretket pääsaareen olenkin tehnyt lähinnä potkukelkalla 🙂 Aurinko hehkui suloisesti lähtiessämme, mutta päästyämme Haukiveden puolelle näkyi taivaalla k...