Jalkaisin

Olin tätä ennen jo kolme kertaa yrittänyt talsia Linnansaaren kansallispuistossa pääsaaren Sammakkoniemestä Linnavuorelle ja takaisin, onnistumatta. Parilla talvireissulla olin kääntynyt lumikenkäretkeltä takaisin, koska päivänvalon tunnit olivat kulumassa umpeen; viime kesän päiväretkellä kävelyretki jäi kesken minkä lie sateen tai venekyydin aikataulun vuoksi. Tällä kertaa tuli tutkittua veneaikatauluja tarkemmin ja älysimme huijata puolet kävelymatkasta pois, matkaamalla reittivenekyydissä suoraan Linnavuoren laituriin saakka, vaikka muut kyytiläiset jäivät veneestä jo Sammakkoniemeen. Jäisi hyvää aikaa sekä kävellä rauhassa että huilia lokoisasti Sammakkoniemessä! Aurinko sulostutti päivää, samoin kulkua keventävä tuuli. Linnavuoren laiturin lähellä oli retkeläisiä palveleva siisti huussikin. Veneen moottorin ääni vaimeni nopeasti ja lähdimme kapuamaan lahdenpoukamasta ylemmäs, kohti sitä odotettua Linnavuoren maisemapaikkaa. Laiturista on kyltin mukaan 500 metriä Linnavuore...

Pääosin Rantasalmen kunnan alueella sijaitsevan Linnansaaren kansallispuiston ihanuuksiin voi tutustua erinomaisesti myös talvella. Retkiluistelurataa pidetään kunnossa keliolosuhteiden mukaan, joten niin Oravista kuin Porosalmen (Järvisydämen) suunnasta voi parhaimmillaan kiitää liukkaastikin kansallispuiston pääsaareen. Yhdellä aiemmalla talvireissulla kävelin pääsaareen Oravista jäitä pitkin ,  kun reittiä (5 km) ei ollut vielä ehditty aurata tuiskun jäljiltä, mutta sekä viime talvena että tällä kertaa oli kelinhaltija suosiollinen ja pääsin Linnansaareen suosikkipelilläni, potkukelkalla. Lumikengät lähtivät matkaan nyöritettyinä kelkkaan kiinni. Saatuani alkulämmöt potkuria potkiessa oli mukava istahtaa ensin alas Linnansaaren tulipaikalle paistamaan makkaraa. Koska matkassa oli myös muutama ruisleipäviipale tulilla paahdettavaksi, syntyi uusi välipalaherkku: makkaraleipä! Jälkiruuaksi kävin potkuriseuralaiseni kanssa nauttimassa makoisan letun Linnansaaren lettukahvil...