Jalkaisin

Laavujen kierros toteutui nyt Keski-Suomessa ensimmäistä kertaa, kuten myös erilaisille luontoretkille innostanut Keski-Suomen reitistöviikko . Aurinkoinen sunnuntaipäivä sai minutkin tutkimaan Laavujen kierroksen karttaa. Pohjoisen Korpilahden seudulla oli mahdollista käydä usealla laavulla / kodalla, joilla oli vieläpä pientä tarjoilua tapahtuman kunniaksi, mutta toki matkaan saattoi lähteä omin eväin. Sen verran kuitenkin laiskotti, että otin auton alle enkä lähtenyt matkaan kävellen… Suuntasimme ensimmäiseksi Sarvenperälle, missä on tullut kuljeskeltua useamminkin, eritoten saunomisen merkeissä. Vanhojen aikojen muistoksi käväisimme ensin polulla, jonka varrella ovat nyt hiljaiseksi käynyt vanha laavu, korsu, käytöstä poistettu kota (jonka ovi on ruuvattu kiinni) sekä korsusauna. Heipä hei teille! Käännyimme polkua takaisin päin ja tähysimme hakkuuaukean laidalta ylämäkeen, mistä erottui upouusi kota. Sinne siis, tutustumaan Sarvenperän uusimpaan kohtauspaikkaan! Sarvenperän tulite

Kapeenniemi tuli yhtäkkiä mieleeni, kun mietin sunnuntai-iltapäivälle sopivaa retkikohdetta. Halusin sekä veden ääreen että nauttimaan alkusyksyn väreistä, eikä ollut hinkua kävellä erityisen pitkästi. Kun olin saanut äkkilähtötarjoukseen myöntävän vastauksen ystävältäni, keitin termospulloon teevedet ja pakkasin pärekoriin pienet retkieväät. Suunnaksi Äänekosken Koiviston kylä ! Kapeenniemi on Äänekosken kaupungin omistama virkistysalue. Kapeenkosken kanavan viereiseltä niemeltä löytyy useita polkuja ja taukopaikkoja sekä yksityinen matkailuyritys monenlaisine palveluineen. Aikaisemmin olin tarkastellut näitä maisemia enemmänkin vesiltä. Toisin sanoen, Kapeenkosken sulusta melontaretkellä Sumiaisista Jyväskylään sekä kokeillessani eräänä tammikuisena viikonloppuna Kapeenkosken laskemista koskikelkalla räpylät jalassa ja kuivapuvussa (oli muuten mahtavan hauskaa!). Kapeenniemen polut olivat kuitenkin jääneet tallustelematta. Saavuttuamme parkkipaikalle tutkimme hetken alueen opastetau

Mustaviirin saari ja ylipäänsä visiitti Itäisen Suomenlahden kansallispuistoon oli minulle sellainen haave, että en uskonut retken helpolla toteutuvan. Niinpä olikin ihan huippujuttu, että sain elokuussa ystäviltä kutsun retkelle Mustaviiriin, Struven ketjun merkeissä. Aiemmin olin Struven ketjun suojelluista mittauspisteistä käynyt Oravivuorella, Aavasaksalla sekä Alatornion kirkolla. Struven ketju on Unescon maailmanperintökohde, jonka kuudesta suojellusta mittauspisteestä Suomessa Mustaviiri on se eteläisin. Friedrich Georg Wilhelm von Struve ideoi tämän kolmiomittausketjun, jonka avulla selvitettiin 1800-luvun alkupuoliskolla maapallon muotoa ja kokoa. Kohti Mustaviiriä Lähtösatamamme oli Pyhtään Lököre, josta viiden hengen porukkaamme lähti Mustaviiriin kuljettamaan Toni Reingoldt Jumi-aluksellaan. Iloista odotusta oli ilmassa, kun lähestyimme Mustaviirin saarta, paukkuliivit kaulassa. Mustaviirin saarelle ei tosiaan ole vuoroveneyhteyttä, vaan sinne pääsee vain niin sanotusti o