Jalkaisin

Padasjoki lähestyi – saavuin sinne bussilla Jyväskylästä. Hyppäsin pois kyydistä valtatie 24:n varren pikavuoropysäkillä eli ABC:n pihassa, mistä lähdin kävelemään aamutuimaan kävelytietä pitkin kohti satamaa. Miellyttävä aurinkoinen shortsikeli! Jo edellisellä retkellä kohtaamani puuveistokset olivat paikallaan nurmikon puistoalueella, vähän ennen Padasjoen kirkkoa. Hieman tuimia ilmeitä osalla otuksista! Kirkon kohdilla aprikoin hetken. Suorinta tietä satamaan vai koukkaus näköalapaikalle? Räknäsin, että pääsisin pikkuisen vähemmällä kapuamisella lähestymällä Tuomasvuoren näkötornia länsipuolelta. Niinpä käännyin risteyksestä vasemmalle, ohi terveyskeskuksen, ja pian suuntasin harjanteen laelle leveää polkua pitkin. Tuomasvuoren laella on kerrassaan hulppea näkötornipari. Jos pää kestää korkeutta vähemmän, kannattaa kavuta vain matalampaan Pikku-Tuomas -torniin. En onneksi kammoa korkeuksia kamalasti, joten kiipesin rappusia myös sen korkeamman näkötornin eli Iso-Tuomaan laelle. Vuon

Onneksi heräsin Taruksen retkeilyalueella jo aamukuudelta peseytymään Iso-Tarus -järvessä ja nauttimaan idyllistä aamun hiljaisuudessa. Nimittäin kun kello löi seitsemän, retkeilyalueen vaitonaisuus päättyi yhtäkkiä. Meinasi mennä aamupuuro väärään kurkkuun. Typötyynen Iso-Taruksen toiselta puolelta raikasi kaiuttimista ” Voiko ihanammin päivän enää alkaa, onko ihanampaa aamua kuin tää…” (eli Ihana aamu , Johnny ). Ja perään Huomenta Suomi . Lähetin hiljaisuutta rukoilevia ajatuksia sinne Iso-Tarus -järven toiselle puolelle ja päätin pakata tavarani mahdollisimman nopeasti. Leiripaikan toisissa teltoissa oli minua parempi mökänsietokyky, eikä niistä purkautunut ulos aamuäreitä retkeilijöitä. Jätin Iso-Taruksen pohjoispään muutoin loistavan leiripaikan mahdollisimman ripeästi – koska se mökä. Vähän matkan päässä äänilähteen alkuperä selvisi: kyltti osoitti Palokuntanuorten leirille. Nöyrimmät anteeksipyynnöt negatiivisista ajatuksistani illan ja aamun ämyrimelua koskien, sillä paloku

Sähkökaappitaide on ilahduttavasti yleistynyt eri kaupungeissa. Marraskuinen sunnuntaipäivä Kuopiossa antoi aikaa kuljeskella pitkin keskustan katuja. Ennen ”pakollista” kahvilapysähdystä silmiin osui monta harmaan sähkönjakokaapin piristäjää! Elina Moilanen oli taiteillut lintuja Tuomiokirkon kupeeseen, kivimuurin edessä olevaan sähkökaappiin. Kadunvarsimarssilla astelevat varpunen, sorsa, varis ja silkkiuikku, mikäli oikein tunnistin… Isä Camillo -ravintolan nurkilla visertelee toisenlaisia pikku siivekkäitä. Tekijän nimimerkki näytti olevan âm . Poltsi puolestaan on antanut hyvin hempeät värit tälle räpsysilmänallekarhulle, joka katselee ohikulkijoita Snellmaninpuiston alapuolella, Maaherrankadun varressa. Maaherrankadun tuntumasta löytyy myös naamakavalkadi by Marko Ausma (2018): Ihmisvirta . Sataman Helmi -ravintolan seinää vasten puolestaan nojailee tämä matalajalkainen karvaturri, Jussi Salmelan Örkki. Sähkökaappitaide on kivasti osa Kuopion katukuvaa, kiitos Katutaideyhdist