Jalkaisin

Kyllä tuntui hyvältä herätä edellisen päivän kävelyn jälkeen mummunmökissä Sipolassa! Jalkahoivauksen jälkeen pakkasin reppuni ja astelin Villa Rosenbergin majatalon runsaalle aamiaiselle vanhaan tupaan. Juttelin tovin emännän kanssa, popsin puuroa marjojen kanssa, join mehua ja vettä. No ehkä vielä pari voileipää… Sitten reppu taas selkään ja varovaisin askelin liikkeelle. Eihän se kävely vieläkään kivutonta ollut, mutta tiesin, että rakkojalkani tottuisivat kävelyyn ja ottamani puolikas burana hoitaisi loput. Alkumatka Sipolasta eteenpäin kohti Rantsilaa sujui tuttua väylää eli nelostietä pitkin. Nelostien varressa harrastetaan myös mittauksia monenmoisilla antureilla, kameroilla tai millä lie. Olisikohan tässä sääkamera? Ohitin Sipolan kylätalon, sitten autioituneen entisen huoltoaseman, jonka mittareiden vieressä kasvoi jo pusikkoakin, eikä vain heinää. Keräläntien maalaismaisemiin Käännyin nelostieltä Keräläntielle ja asvaltti jalkojeni alla muuttui kohta soratieksi. Aivan vähä