Jalkaisin

Pimeys laskeutuu Turkuun, valot syttyvät. Tuomiokirkon joulukuusi näyttää läheltä muhkealta, mutta pieneltä kauempaa, kun kuusipuuta vertaa kivikirkon korkeaan torniin. Kiviseiniä ei valo läpäise, mutta Brahenpuistossa, aivan kirkon vieressä, hohtaa valo omalaatuisen rakennuksen sisäpuolelta. Aivan kuin siinä olisi jättikokoinen lyhty. Hunajakenno on Reino Koivulan suunnittelema Pimeyden kota , toinen kahdesta marras-joulukuussa pimeyttä valaisevasta teoksesta, jotka ovat osa Pimeyden 876 sävyä -teossarjaa. Vastarannalla häämöttää Kokka , veneen puolikasta muistuttava teos. Niiden sisälle pääsee visiitille vain iltapäivisin. Kävelen tois puol jokke , pois Turun vanhasta keskustasta. Rantakadulle välkehtii kirjaston pihalta toisenlaista valoa, joten astun portista sisälle. Miina Äkkijyrkän lehmäveistoksen takana seinällä välkehtivät elävät kuvat, Pimeät otukset , Turun Anikistien eri taiteilijoiden teokset niin väreissä kuin mustavalkoisina. Mikä mainio valkokangas yö...

Turku ei ole vielä talviasussa, kun lähden etsimään kaupungin keskustasta neliskanttista kadunvarsitaidetta. Kaksikymmentäviisi perusharmaata sähkökaappia on saanut koristuksekseen BOX -teossarjan taidetta kulttuuripääkaupunkivuoden kunniaksi. Teosten takana ovat taiteilijat Kati Immonen ja Minna Maija Lappalainen ; BOX on Turun taiteilijaseuran tuottama, yhteistyössä Turku Energian kanssa. Puolalankadun ja Yliopistonkadun kulmauksessa, kävelykadun puolella sähkönjakokaapin kyljessä voi tarkastella upeita vihreitä kaakeleita, lukea tiilenpäitä tai etsiä syksynpunaisten villiviinien lomasta kurkistavia ikkunoita. Kävelen seuraavaksi Yliopistonkadulta Aurakatua ylös Taidemuseolle, mistä pitäisi löytymän kaksi taidekoristeltua sähkökaappia. Hauska, mitä erilaisimpia hauveleita ikuistanut "Koiratapetti" koristaa sähkönjakokaappia Taidemuseon massiivisten kiviportaiden vasemmalla puolella. Kaappiteoksia pitäisi kuitenkin olla näillä tienoin kaksi, joten kierrän...

Lauantaiaamuna jännitän, onko Turussa pouta. Sadetakki saa olla ilokseni vain varalla repussa, kun kävelen kauppatorin myyntipöytien väriloiston läpi - kaikkea auringonkukista kauden mahtaviin vihanneksiin ja sieniin. Mutkittelen torin laidalle haromaan katseellani lyhtypylväitä - ja tuossa pilkottaa kyltti, jossa on valkoinen tausta & musta raita alalaidassa: sarjakuvaliikennemerkki . Ilkka Heilä ja bussipysäkin työvelvoitettu B. Virtanen ... Läheltä löytyy myös Kaisa Lekan Pakollinen ystävällisyysvelvollisuus .  Ja tietenkin sarjakuvanmetsästyshenkeen sopivasti Antti Hopian & Nina Laakson Kirjaston kissat ja Seikkailupääkaupunki 2011 -toimeksianto. Ei näy koiraa. Siispä seuraan tylsästi vain karttaa ohi Tuomiokirkon, matkalla Halistenkoskelle. Piispankadulla roikkuu ihana Cafe Mansikkapaikan kyltti, mutta kahvila ei ole auki. Liitutaulu ikkunassa ilmoittaa peräti, että Mansikkapaikka sulkee juuri nyt ovensa: lauantai-iltapäivällä myydään kahvilan irtaimistoa kahv...

Perjantai-iltapäivänä nostan repun selkääni Turun satamassa, missä Kiroileva siili komeilee sarjakuva-liikennemerkissä. Päivän ensimmäinen! Kävelytie johdattaa Turun linnaan, missä valmistellaan jotain konserttia VIP-telttoineen; itse tiirailen, mistä löytyisi Pertti Jarlan piirros, ja tutkailen samalla linnan edustan muutakin taiteellista antia. Hej hylje ! Stefan Lindforsin muotoilemia, esimerkiksi Anu Halmesmaa n taiteilemaa hyljeteosta, kannattaa katsoa myös takaapäin. Flux Aura -teossarjasta linnan puistossa ovat esillä Kari Cavénin Taivaan lahjat - peilinpalasilla peitetyt, taivasta, puita ja maata heijastavat kivet nurmikolla. Ja siinähän se Jarlan uhkaus linnaan pääsemisestä onkin - helppo nähdä, jos tulee oikeasta suunnasta. Lähden kävelytielle lähemmäs Aurajoen rantaa ja sen varteen parkkeerattuja aluksia. Bore- laiva on aloittanut hostellina (en ihmettele, että se on River Hostel Turku, ettei kuulostaisi kovin tylsältä...), Karjala-tykkivene on onneksi enää muse...