Turku: neliskanttista taidetta - BOX

Turku ei ole vielä talviasussa, kun lähden etsimään kaupungin keskustasta neliskanttista kadunvarsitaidetta. Kaksikymmentäviisi perusharmaata sähkökaappia on saanut koristuksekseen BOX-teossarjan taidetta kulttuuripääkaupunkivuoden kunniaksi.

Teosten takana ovat taiteilijat Kati Immonen ja Minna Maija Lappalainen; BOX on Turun taiteilijaseuran tuottama, yhteistyössä Turku Energian kanssa. Puolalankadun ja Yliopistonkadun kulmauksessa, kävelykadun puolella sähkönjakokaapin kyljessä voi tarkastella upeita vihreitä kaakeleita, lukea tiilenpäitä tai

etsiä syksynpunaisten villiviinien lomasta kurkistavia ikkunoita. Kävelen seuraavaksi Yliopistonkadulta Aurakatua ylös Taidemuseolle, mistä pitäisi löytymän kaksi taidekoristeltua sähkökaappia.

Hauska, mitä erilaisimpia hauveleita ikuistanut "Koiratapetti" koristaa sähkönjakokaappia Taidemuseon massiivisten kiviportaiden vasemmalla puolella. Kaappiteoksia pitäisi kuitenkin olla näillä tienoin kaksi, joten kierrän museota ympäröivän puiston ja etsin toista, tuloksetta. Poikkean lopulta museoon kysymään, onko siellä tietoa toisesta koirakaapista.

No ei ole, mutta kärsivällinen lipunmyyjä etsii netistä muistamani listauksen taidekaapeista ja paljastuu, että molemmat teokset ovat teemalla "tapettikuvio puistossa käyvistä koirista". Vasta sitten hoksaan, että kaksi ihan vierekkäin olevaa, samalla idealla koristeltua sähkökaappia ovat erillisiä teoksia! Jaahas. Lohdutukseksi pysähdyn museon viehättävään Victor-kahvilaan, erinomaisen tuoreen kanelipullan houkuttamana. Täällä neliskanttimuoto löytyy ikkunan lumihiutalekoristeesta.

 

Valun Aurakatua alas kohti toria. Seuraava BOX-teos löytyy aivan torin yläpuolella, läheltä ortodoksikirkkoa - kulmauksesta jossa aikoinaan sijaitsi vuonna 1920 perustetun Turun yliopiston (siitä kadun nimi) käytössä ollut, entisen Phoenix-hotellin rakennus. Siihen saakka, kunnes rakennus vuonna 1959 purettiin. Talvisilla vanhoilla valokuvilla leikittelevä teosta ei ole kiinnitetty vain sähkökaapin molemmille pitkille sivuilla, vaan myös kaapin harjalle.

Torin yläpuolen maisemia pääsee tarkastelemaan seuraavassa valokuvateoksessa, joka on Yliopiston- ja Kauppiaskadun kulmassa. Nämäkin kaksi jakokaappia kannattaa katsastaa molemmilta puolilta. On mielenkiintoista nähdä, miten seutu on aikojen saatossa muuttunut.

Suuntaan seuraavaksi Aurajoen rantaan, Läntiselle Rantakadulle. Ylläoleva lahjalaatikko ei suinkaan ole BOX-teos, vaan kauppaliikkeen viehkon epäkaupallinen mainoskyltti...

...ja Linnankadun kirjaston viereisellä aukiolla Torikokous-mielenilmausteltan seiniä vasten taas piristetään ohikulkijoita ylistyskylteillä: YOU ARE GREAT / Sinä olet UPEA.

Rantakadun ja sitä risteävien katujen kulmauksissa on useampikin läheisten rakennusten koristekuvioilla tuunattu sähkökaappi. Poikkean rannasta hetkeksi kaupungintalon ja matkailuinfon edustan pihakulmaukseen, missä arkkitehtiopiskelijoiden Pudelma-paviljongin ympärillä on peräti kolme sähkökaappiteosta. Ensimmäisessä komeilee Suomen Joutsen -aluksen hahmo,

toisessa Turun linna ja kolmannessa kirmaavat Paavo Nurmet. Vasta läheltä katsoessa hoksaa, että kaikkien näiden varjojen takana on jäkälätausta!

Korttelin verran ylempänä, torin laidalla ja Svenska Teaterin seinustalla on klassisempaa taidetta, alas vajonneita pylväiden ornamenttikoristeita.

Palaan takaisin Aurajoen rantaan. Täältä löytyy vielä jokunen BOX-teos, kuten tämä kasviaiheinen työ.

Palaan kävelysiltaa pitkin joen eteläpuolelta tyhjin toimin, etsittyäni teatterin nurkilta sähkökaappiteosta (joko en vain nähnyt sitä tai sitten se on otettu pois). Olisiko tässä harmaassa sähkökaapissa kenties ollut BOX-teos?  Joka tapauksessa, taiteeton sähkönjakokaappi näyttää aika aneemiselta tämän kävelyn jälkeen...

25 sähkökaappiteosta ei ihan tullut täyteen... Ei se mitään. On aika lepuuttaa silmiä pyöreämmissä muodoissa.  Katutaidekävelyn päätteeksi astelen Cafe Artin kahvikeitaaseen nauttimaan täydellisen taiteellisen ja upean makuisen kahvin, jonka pinta on kuin siveltimellä koristeltu ja maku samettia.