Jalkaisin

Perjantai 13. päivä - tohtiiko silloin edes lähteä kävelylle? Päätin käväistä  keskustassa pienellä iltakävelyllä, sillä en ollut käynyt Jyväskylän taidemuseon Ehtiihän sinne Pariisiin myöhemminkin - näyttelyssä ja olin huomannut, että museo olisi poikkeuksellisesti avoinna illalla yli kuuteen. Kiersin taidenäyttelyn ja kun mietin, jäisinkö odottelemaan kahvila Kultavatkaimen avautumista kuudelta, sain käteen tapahtumapäivän ohjelman. Haa! Vielä oli jäljellä päivän viimeinen ohjattu taide- ja arkkitehtuurikierros Kirkkopuistossa , joka oli alkamassa tuokion kuluttua. Niinpä palasin ulkoilmaan ja menin Kirkkopuiston kioskille, jonka luona muutama ihminen jo seisoskeli odottamassa. Kävelykierros Kirkkopuistossa oli järjestetty osana Suoja support - Aallon pohjalta aallon harjalle - tapahtumaa, jolla yliopiston kulttuuriympäristön maisteriohjelma kampanjoi Alvar Aallon suunnitteleman Valtiontalon puolesta, hienosti sanottuna rakennuksen merkitysten kirkastamiseksi. Talorauk...

Jännittävän näköinen Hopeakettu tapittaa minua vaiteliaasti Etelä-Karjalan taidemuseon sisäänkäyntikäytävällä. Päiväkävely on tuonut minut katsomaan, mitä on menossa Lappeenrannan Linnoituksen taidekeskittymässä. Ainakin Kaisu Koiviston Äänekäs hiljaisuus -näyttely, jonka teokset kiskaisevat minut museon uumeniin. Koiviston töissä luonto on vahva elementti, mutta eri tavoin käsiteltynä. Jos teräksestä onkin muotoiltu kovapintaisia hahmoja, on museon aulan laattalattialla uiskentelevilla, toisilleen täysin vierailla joutsenilla pehmeä pinta, vaikkei se yhdelläkään ole höyhenpeite. Aulan videoteoksessa sekä viereisissä näyttelysaleissa valokuvateokset vievät Baltian maiden ja Venäjän hylättyjen ohjustukikohtien maailmaan. On hämmentävää, että niihin ylipäänsä pääsee kulkemaan ja kuvaamaan. Kaisu Koivisto osoittaa kuvillaan, että luonto on jo valtaamassa rapistuvien ohjustukikohtien alueita takaisin itselleen. Tilaa hallitsee kuitenkin Kaiku 1 & 3 -installaatio, valoinee...

Jaume Plensa: Päivä. Yö. (2012) Iltapimeällä Espoon Tapiolasta löytyy yksi todellinen valopilkku, joka vieläpä vaihtaa väriä, kuten samannäköiset, ylhäällä pylväidensä nokassa istuskelevat kohtalotoverinsa kaukana Nizzan Massena-aukiolla. Jaume Plensan Nizzan teoksessa Conversation in Nice on seitsemän "pylväspyhimystä", mutta Weegee-näyttelykeskuksen ovenvartija joutuu tyytymään yksinpuheluun. Astun sisään näyttelykeskukseen, jonka museoihin pääsee sattumoisin keskiviikkoiltaisin klo 18-20 ilmaiseksi. Espanjalaisen Jaume Plensan (1955-) Unelmien ympäröimänä -näyttely on esillä toisen kerroksen Espoon modernin taiteen museossa, EMMA ssa. Jaume Plensa: Pilvi IV (2012). Lähes munanmuotoisen kirjainpilven päällä istuva unelmoija vangitsee katseeni. Kirjaimet tarttuvat toisiinsa, sanat kuljettavat, ajatukset kantavat, tekevät tarinan. Kuten aina, on unelmilla ja sanoilla myös varjonsa - oma tarinansa. Jaume Plensa: Unelmien ympäröimänä (2009) Äänettömät ja ...

Kävellessäni Kirkkopuiston vartta Jyväskylän taidemuseon ohi näen ikkunan läpi kulhollisen vihreitä matonkuteita, niiden takana virkkuukoukkuja ahkerasti heiluttelevan ryhmän käsityöihmisiä. Ikkunassa on lappu virkkaustempauksesta. Pari päivää myöhemmin astun sisälle Holvin ovesta - virkkaaminen sen kun jatkuu: Virkkaa vihreää . Mallin mukaisia 25x25 cm paloja on jo virkattu melkoinen pino ja uusia virkkaajia on paikalla ahkeroimassa lisää. Mitähän virkatuista vihreistä lapuista oikein tulee? Asia selvinnee kohta museolla. Taidemuseon aulassa on meneillään muutakin. Jyväskylän taiteilijaseuran taiteilijat ovat pistäneet viikon lopuksi pystyyn teosvälitystapahtuman , jonka puitteissa museolla on monipuolinen myyntinäyttely seuran jäsenten töistä. Teoksia löytyy joka lähtöön, eri tekniikoilla, tyyleillä... Eikä ainoastaan tauluja, vaan myös veistoksia. Taiteilijoiden töitä voi ostaa 24.-26.8.2012 paitsi maksamalla ostoksen heti, myös samaan tapaan kuin taidelainaamosta eli l...

Helsingin Taidehallin (Nervanderinkatu 3) yläkerran korkea, kivilattiainen sali uhkuu suorastaan kirkkosalimaista tunnelmaa. Korkea päätyikkuna on kuin alttaritaulu. Onhan tämä tietysti taiteen pyhättö. Taidehallin avarille seinille on ripustettu Lauri Laineen Maalauksia valosta ja tilasta . Huomaan olevani nyt enemmän kiinnostunut itse rakennuksen valosta ja tilasta kuin maalauksista. Kattomaalaukset tuovat mieleen jotain tuttua ja hassua kyllä, ajatukseni siirtyvät Jyväskylään. Mieleen tulee jostain syystä Taulumäen kirkko - ja jälkeenpäin ajateltuna myös Alvar Aallon suunnittelema Työväentalo. Yhtymäkohdaksi paljastuu rakennusten tyylisuunta, klassismi. Katutason pienessä Studio -näyttelytilassa on Heini Höltän valokuvateosten näyttely Selfportrait as a building: Oslo, Helsinki . Viehätyn kuvien tunnelmista, hahmoista ja väreistä. Oslo vaikuttaa Höltälle rakkaammalta kuin Helsinki. Taidehallin kahvila sulkee kohta ovensa samalla kuin museo, joten en voi istahtaa alas...