Siirry pääsisältöön

Espoo: Unelmien ympäröimänä

Jaume Plensa: Päivä. Yö. (2012)
Iltapimeällä Espoon Tapiolasta löytyy yksi todellinen valopilkku, joka vieläpä vaihtaa väriä, kuten samannäköiset, ylhäällä pylväidensä nokassa istuskelevat kohtalotoverinsa kaukana Nizzan Massena-aukiolla. Jaume Plensan Nizzan teoksessa Conversation in Nice on seitsemän "pylväspyhimystä", mutta Weegee-näyttelykeskuksen ovenvartija joutuu tyytymään yksinpuheluun.
Astun sisään näyttelykeskukseen, jonka museoihin pääsee sattumoisin keskiviikkoiltaisin klo 18-20 ilmaiseksi. Espanjalaisen Jaume Plensan (1955-) Unelmien ympäröimänä-näyttely on esillä toisen kerroksen Espoon modernin taiteen museossa, EMMAssa.
Jaume Plensa: Pilvi IV (2012).
Lähes munanmuotoisen kirjainpilven päällä istuva unelmoija vangitsee katseeni. Kirjaimet tarttuvat toisiinsa, sanat kuljettavat, ajatukset kantavat, tekevät tarinan.
Kuten aina, on unelmilla ja sanoilla myös varjonsa - oma tarinansa.
Jaume Plensa: Unelmien ympäröimänä (2009)
Äänettömät ja kookkaat päät lepäävät valkoisen luonnonkivipedin päällä. Unelmien keskellä väreilee silti sisäistä levottomuutta. Kasvoilta löytyy sanoja - tietämättömyys, viha, halu. Luenko sitä, mitä pään sisällä liikkuu vai sitä, mitä toinen hänestä ajattelee?

Avaran salin toisella laidalla värähtelevät ohuisiin naruihin ripustetut litteät ihmishahmot, jotka nostavat ilmaan mutkikkaita ajatusviivoja. Imagination is more important than knowledge, mielikuvitus on tärkeämpää kuin tieto, pohtii yksi. Penkillä istuva hahmo miettii: tarpeeksi vai liian paljon? Mutkittelen ihmiskuvien välistä. Entäpä kävelijä? Hänen aatoksensa on Exuberance is beauty - kääntyisiköhän se vaikkapa niin että elämänilo on kauneutta. Tässä näyttelyssä tulee huomaamattaan tassutelleeksi hitaasti.
Jaume Plensa: Glückauf? (2004).
Kuljen teoskokonaisuudelta toiselle lempeässä hiljaisuudessa. Yksi valtava unelma on ripustettu pitkäksi verhoksi päätyseinälle. Mitä nämä kirjaimet kertovat? En ensin hahmota, mistä on kyse, mutta kun menen teoksen vasempaan laitaan, asia avautuu. Alan mumista kirjaimia vaimeasti ääneen, ylhäältä alas; välillä on tulkittava kirjaimia, jotka ovat kääntäneet minulle selkänsä. Article 1 All human beings are born free and equal in dignity and rights. 

Ihmisoikeuksien julistus. Tämän Jaume Plensan teoksen toteuttaminen on vaatinut työtä ja kärsivällisyyttä, mutta niin vaatii myös ihmisoikeuksien julistuksen toteutuminen.

Pitkänomaiset alabasteripäät henkivät samaa suljettujen silmien rauhaa kuin muutkin näyttelyn työt. Astun seinille ripustettujen Hear no evil-hahmojen alitse, pujahdan pimennettyyn huoneeseen, johon saa astua vain kymmenkunta kävijää kerrallaan. Pimeyden keskellä valkoisina hehkuvat kevyet päät kantavat nekin sanoja ihollaan. Day, Night, Moon, Sun. Jonkun kasvoilta paistaa Ilma, toisen Runous. Viereisessä samankaltaisessa pimennetyssä tilassa samoin kirkkaiksi valaistut pienet, erilaiset torsot ja päät kertovat omia tarinoitaan. Paniikki, stressi, mania. Elämä ei ole pelkkiä unelmia.

Laskeudun portaita takaisin alakertaan ja museon kahvilasta kantautuviin elämän ääniin; lastenkutsut ovat juuri päättymässä ja syntymäpäiväsankari hyvästelee vieraitaan. Nautin kaakaon ennen kuin astun ulos sadepisaroiden täplittämään iltaan.
Havahdun huomaamaan puita lämmittämään ripustetut neulegraffitit WeeGeen paraatipolulla. Joku on toteuttanut tähän yhden unelmansa.
Jaume Plensan töissä se jokin kolahtaa. Kävellessäni hiljaiselta Ahertajankadulta takaisin kohti Tapiolan vähemmän esteettistä ostossokkeloa, ohi liikenneympyrän kolmikätisen Taidepoliisin, en mieti marraskuuta tai väsymystä. Ajatukseni lentävät näyttelystä edelleen eteläiseen Ranskaan ja Antibesin aallonmurtajalla Välimerelle tähyävään Jaume Plensan jättikokoiseen Nomade-teokseen, jonka sisälle voi astua ja "syliin" istahtaa, katsoa itsekin kaukaisuuteen ja miettiä, missä on, minne mennä.

Kiitos EMMA.

Kommentit

  1. Enpä ollut aiemmin taiteilijasta kuullut, uutta tietoa siis. Taiteilija näyttää pitävän valoista ja ihmisen kuvaamisesta.
    Hyvää pohdintaa, avautui teokset paremmin. Tietenkään kuvista ei koskaan välity teosten autenttinen olemus kuten paikanpäällä. Hyviä kannanottoja. Hieno taiteilija,pitää laittaa muistiin tulevaisuuden varalle.
    Onpa kuvissa pimeää; tulisipa jo lunta ja hieman valkeutta.

    VastaaPoista
  2. Törmäsin Jaume Plensaan ensi kerran 2007 Antibesissa, kun Nomadi-teos oli esillä sataman bastionissa. Sen Nomadin osti amerikkalainen keräilijä, mutta kaupunki tilasi saman, tykätyn teoksen satamaan. Sattumalöytö itselle :)

    *Ranskaksi lisää Nomadista: http://www.casa-infos.fr/node/54

    Onneksi sain vinkin Plensan juuri avautuneesta Espoon näyttelystä, kun satuin olemaan tuolla päin. Voisin käydä plensailemassa toisenkin kerran - hänen töidensä fiiliksiin pääsee vain paikan päällä. Emmassa voi katsoa myös kiinnostavan videon, joka esittelee Plensan mietteitä ja Crown Fountain-työtä (Chicago).

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…