Espoo: Unelmien ympäröimänä

Jaume Plensa: Päivä. Yö. (2012)

Iltapimeällä Espoon Tapiolasta löytyy yksi todellinen valopilkku, joka vieläpä vaihtaa väriä, kuten samannäköiset, ylhäällä pylväidensä nokassa istuskelevat kohtalotoverinsa kaukana Nizzan Massena-aukiolla. Jaume Plensan Nizzan teoksessa Conversation in Nice on seitsemän "pylväspyhimystä", mutta Weegee-näyttelykeskuksen ovenvartija joutuu tyytymään yksinpuheluun.

Astun sisään näyttelykeskukseen, jonka museoihin pääsee sattumoisin keskiviikkoiltaisin klo 18-20 ilmaiseksi. Espanjalaisen Jaume Plensan (1955-) Unelmien ympäröimänä-näyttely on esillä toisen kerroksen Espoon modernin taiteen museossa, EMMAssa.

Jaume Plensa: Pilvi IV (2012).

Lähes munanmuotoisen kirjainpilven päällä istuva unelmoija vangitsee katseeni. Kirjaimet tarttuvat toisiinsa, sanat kuljettavat, ajatukset kantavat, tekevät tarinan.

Kuten aina, on unelmilla ja sanoilla myös varjonsa - oma tarinansa.

Jaume Plensa: Unelmien ympäröimänä (2009)

Äänettömät ja kookkaat päät lepäävät valkoisen luonnonkivipedin päällä. Unelmien keskellä väreilee silti sisäistä levottomuutta. Kasvoilta löytyy sanoja - tietämättömyys, viha, halu. Luenko sitä, mitä pään sisällä liikkuu vai sitä, mitä toinen hänestä ajattelee?

Avaran salin toisella laidalla värähtelevät ohuisiin naruihin ripustetut litteät ihmishahmot, jotka nostavat ilmaan mutkikkaita ajatusviivoja. Imagination is more important than knowledge, mielikuvitus on tärkeämpää kuin tieto, pohtii yksi. Penkillä istuva hahmo miettii: tarpeeksi vai liian paljon? Mutkittelen ihmiskuvien välistä. Entäpä kävelijä? Hänen aatoksensa on Exuberance is beauty - kääntyisiköhän se vaikkapa niin että elämänilo on kauneutta. Tässä näyttelyssä tulee huomaamattaan tassutelleeksi hitaasti.

Jaume Plensa: Glückauf? (2004).

Kuljen teoskokonaisuudelta toiselle lempeässä hiljaisuudessa. Yksi valtava unelma on ripustettu pitkäksi verhoksi päätyseinälle. Mitä nämä kirjaimet kertovat? En ensin hahmota, mistä on kyse, mutta kun menen teoksen vasempaan laitaan, asia avautuu. Alan mumista kirjaimia vaimeasti ääneen, ylhäältä alas; välillä on tulkittava kirjaimia, jotka ovat kääntäneet minulle selkänsä. Article 1 All human beings are born free and equal in dignity and rights. 

Ihmisoikeuksien julistus. Tämän Jaume Plensan teoksen toteuttaminen on vaatinut työtä ja kärsivällisyyttä, mutta niin vaatii myös ihmisoikeuksien julistuksen toteutuminen.

Pitkänomaiset alabasteripäät henkivät samaa suljettujen silmien rauhaa kuin muutkin näyttelyn työt. Astun seinille ripustettujen Hear no evil-hahmojen alitse, pujahdan pimennettyyn huoneeseen, johon saa astua vain kymmenkunta kävijää kerrallaan. Pimeyden keskellä valkoisina hehkuvat kevyet päät kantavat nekin sanoja ihollaan. Day, Night, Moon, Sun. Jonkun kasvoilta paistaa Ilma, toisen Runous. Viereisessä samankaltaisessa pimennetyssä tilassa samoin kirkkaiksi valaistut pienet, erilaiset torsot ja päät kertovat omia tarinoitaan. Paniikki, stressi, mania. Elämä ei ole pelkkiä unelmia.

Laskeudun portaita takaisin alakertaan ja museon kahvilasta kantautuviin elämän ääniin; lastenkutsut ovat juuri päättymässä ja syntymäpäiväsankari hyvästelee vieraitaan. Nautin kaakaon ennen kuin astun ulos sadepisaroiden täplittämään iltaan.

Havahdun huomaamaan puita lämmittämään ripustetut neulegraffitit WeeGeen paraatipolulla. Joku on toteuttanut tähän yhden unelmansa.

Jaume Plensan töissä se jokin kolahtaa. Kävellessäni hiljaiselta Ahertajankadulta takaisin kohti Tapiolan vähemmän esteettistä ostossokkeloa, ohi liikenneympyrän kolmikätisen Taidepoliisin, en mieti marraskuuta tai väsymystä. Ajatukseni lentävät näyttelystä edelleen eteläiseen Ranskaan ja Antibesin aallonmurtajalla Välimerelle tähyävään Jaume Plensan jättikokoiseen Nomade-teokseen, jonka sisälle voi astua ja "syliin" istahtaa, katsoa itsekin kaukaisuuteen ja miettiä, missä on, minne mennä.

Kiitos EMMA.