Jalkaisin

Saavuin Mikkeliin niin, että jäi sopivasti hetki jaloitteluaikaa ennen bussin lähtöä. Nappasin hiljaisesta satamasta jäätelön ja kiersin kävelysiltaa ratapihan yli. Heti Matkakeskuksen / aseman vastapäätä olevassa pienessä puistossa näytti olevan jotain kiinnostavaa, joten marssin totta kai sinne. Nurmikkopläntillä oli taideteoksia, tekijöinään muutamat Mikkelangelot eli eräät Mikkelin harrastaiteilijayhdistyksen jäsenistä. Kuparinpunaisella piikkikorkopolkijalla oli aika vaivalloisen näköinen kulupeli loivasti nousevassa rinteessä. Allit, Martat ja Ainot kestävät  taakkojen painot. Sisulla he polkevat ylämäet, alamäet  vastaan ottaen tuulet ja tuiskut . (yhteistyössä Irja Wilkko, Tuula Suojarinne  ja Tuula Ranta ) Ilmankos hän pedaloi kumarassa. Vaan kuinka mahtavasti tehty vartalo ja hiukset! Verkkoneule pysyi pystyssä kuin näkymättömien käsien kannattelemana kutimena. Metallilankakerästä riittäisi vielä joksikin aikaa. Elämän silmukoita ei kestä ...

Samalla reissulla kun kävin Mikkelissä Urpolan luontopolulla , osuin ihan sattumalta myös toiselle merkitylle kävelyreitille. Lähdettyäni luonnonsuojelualueelta mietin, mitä kautta palaisin keskustaan, kun Urpolasta löytyi välittömästi valtatie 13:n itäpuolelta Kaihun kierros . Ensimmäinen kerta, kun näin Suomessa reittikyltin, jossa kerrottiin sekä kierroksen pituus että arvioitu kävelyaika! Erinomaista. Laskin, että ehdin hyvin kävellä vielä tämän rundin ennen kuin oli palattava Mikkelin keskustaan. Olin niin monesti katsonut tähän suuntaan autosta ohikulkumatkalla Etelä-Karjalaan ja miettinyt, millainen kävelyreitti rantamaisemissa mahtaakaan kulkea, joten oli kiva päästä jalkautumaan tänne viimeinkin. Alkumatkan Kaihun kierros kulkee todellakin ihan kävelytien oikealla puolella kulkevan valtatien viertä - ja liikennettä riittää - mutta aina voi keskittyä katselemaan ympärilleen ja pyrkiä unohtamaan autohälyn. Toisella puolella kun kuitenkin on järvimaisema. Kävelytien varre...

Urpolan luonnonsuojelualue Mikkelissä on mahtavasti todella lähellä keskustaa, vain noin puolentoista kilometrin kävelymatkan päässä torilta. Mikkelin keskustasta pääsee hyvin suoraa ja helppoa reittiä suoraan Urpolan luontokeskukselle, esimerkiksi kävelemällä torilta korttelin verran etelään Maaherrankatua, sitten oikealle Vilhonkatua urheilupuiston jalkapallokenttien luo, minkä jälkeen käännytään montun aitaamattoman futiskentän jälkeen vasemmalle Brahenkadulle. Siitä voi seurata suoraa väylää luontokeskukselle. Matkan varrella jää oikealle kasarmialue jalkaväkimuseoineen (ja kivan kuuloinen museokahvila Vanha Kassu , auki ma-pe 9-15). Viitostien kävelysillan jälkeen ollaankin jo Urpolassa ja luontokeskus opasteineen tulee vastaan vajaan puolen kilometrin päässä oikealla. Urpolan luontokeskus on viehkossa pinkissä mökissä, Urpolan kartanon pihapiirissä. Luontokeskus on avoinna kesä-elokuussa joka päivä, toukokuussa vain arkisin. Olin itse liikkeellä sunnuntai-iltana, joten sis...

Mikkelin kupeessa Tertin kartanolla pääsee ulkosalla vehreisiin tunnelmiin - jopa näin syksyllä. Vanhan navetan kiviseinien sisälle tehdyn Salaisuuksien puutarhan viereiselle, vihreälle nurmikolle on taitavasti leikattu kuvioita. Tällaista en ole ennen nähnytkään! Kivimuurin ympäröimä Salaisuuksien puutarha on tähän aikaan vuodesta suljettu; omin päin avoseinien sisälle ei pääsekään kuljeksimaan. Toisaalta, kukkivia kasveja taitaa nyt olla enää aika niukasti ja visiitistä saisi varmasti enemmän irti opastuksen kanssa. Puutarhan ristikkoportin lävitse saa vain kalpean aavistuksen siitä, mitä muurien sisältä voisi löytyä. Opastusajoista päätellen muuripuutarha on juuri heinäkuussa parhaimmillaan. Näin lokakuussa väri-iloa saa kuitenkin myös kiviseinien ulkopuolelta, missä villiviini rehottaa hehkuvan punaisena. Humalasalot puolestaan ovat nyt rassukan näköisiä, koska humalan versot ovat jo ehtineet lähes kokonaan kuihtua, talvea odotellessa. Palaan vanhojen kuusten suoj...