Pyhän Olavin mannerreitillä: Pulkkilanharju-Hillilä

Pyhän Olavin mannerreitin kävelypäiväni Asikkalassa alkoi leppoisalla aamiaisella majapaikan puutarhassa, sitten koitti aika palata autokyydillä Pulkkilanharjulle, edellisen kävelypäivän päätepisteeseen Rantaterassi Reimarille. Varsinainen retkireppuni jatkoi matkaa autokyydillä Vääksyyn, mistä saisin napattua sen myöhemmin samana päivänä. Pakkasin vain pienet päiväeväät pieneen kevytreppuuni. Sääennustekin näytti lupaavalta.

Katselin vielä ennen liikkeelle lähtöä kaihoten Päijänteelle. Olisi ollut mitä mainioin melontasää tuolla jokseenkin peilityynellä, upealla järvellä. Mikäs tuosta olisi hujauttaessa Päijänteen kansallispuistosta nauttien vaikka rantautumaan Kelventeen hiekkarantaan.

Pulkkilansalmen kohdilla oli pientä tietyötä menossa ja pyöräilijöidenkin piti siinä laskeutua satulasta taluttamaan kulkupelejään. Fiilistelin Päijännettä ja mietin, millaista Pulkkilanharjulla ja sen lähituntumassa on mökkeillä, kun moottorien äänimaailmaa riittää. Sähkömoottorit tulevat vähitellen laskemaan liikennemelua ja luonnon äänille, jopa hiljaisuudelle, jää enemmän tilaa.

Taival jatkui helppona ja tasaisena, tällä osuudella maalaismaisemissa, eivätkä korkeat mäet kulkijaa kiusanneet.

Alla oli turvallinen kevyen liikenteen väylä. Viljapellot ja niityt antavat katsoa maisemassa kauemmas, toki tuulikin jaksaa tällaisilla aukeilla puhaltaa navakasti, jos sitä huvittaa. Mutta eipä se kävelijää niin haittaa, pyöräilijää enemmän.

Pulkkilassa houkuteltiin kääntymään Päijänteen kansallispuistoon, Lehmonkärkeen ja Vilppulan tilapuotiin, Asikkalan kirkonkylän tuntumassa Hoimelan tilalle, mutta jatkoin suoraan eteenpäin.

Asikkalan kirkonkylä

Asikkalan kirkonkylän maisemissa tuli vastaan hautuumaa ja paanukattoinen pieni rakennus, jonka tarkoitusta mietin, sitä kun en huomannut kerrottavan rakennuksen ulkopuolella. Googletuksella selvisi Asikkalan kirkon historiaa: Asikkalan nykyisen tiilikirkon edeltäjä eli puukirkko 1600-luvulta sijaitsi täällä ja siitä on jäljellä vain tämä silloisen kellotapulin kahdeksankulmainen alaosa, nyt hautausmaan portti. Puukirkko purettiin vuonna 1892.

Seuraavaksi käännyin hautausmaan jälkeen oikealle, kohti kirkonmäkeä eli Makasiininmäkeä, jolla Asikkalan nykyinen kirkko eli Miljoonan tiilen kirkoksi tituleerattu pyhättö sijaitse. Portin pielessä oli numero 42. Kas kun sattui! Ajattelin välittömästi Douglas Adamsin Linnunradan käsikirjaa liftareille, vastausta elämään, maailmankaikkeuteen ja muuhun sellaiseen.

Makasiininmäellä kirkon tuntumassa on myös Asikkalan kotiseutumuseo, joka ei tiistaipäivänä kohdalle osuessani ollut avoinna.

Punatiilinen Miljoonan tiilen kirkko (Georg Wilenius, 1880) sen sijaan oli avoinna ja paikalla tiekirkossa oli myös opas. Kirkko oli ihastuttavan valoisa sisältä. En jotenkin ollut osannut odottaa tällaista avaruuden tuntua, mutta tokihan täällä on istumapaikkoja peräti 1200. Alttaritaulu siirrettiin tänne, puretusta vanhasta puukirkosta.

Kävin sytyttämässä kynttilän. Se jotenkin kuului asiaan, olinhan Pyhän Olavin mukaan nimetyllä reitillä.

Punatiilikirkon vieressä, hieman puiden katveessa, sijaitsee vanha puutalo. Yrtti-Jyrki oli yhyttänyt minut Riitta Ojalan kanssa, joka ystävällisesti lupautui esittelemään minulle rakennusta. Tämä entinen kansakoulu on rakennettu Asikkalan vuonna 1892 puretun vanhan kirkon hirsistä.

Rakennuksessa pääsee tutustumaan kansakoulun historiaan ja muistumana entisajoista entisissä luokkahuoneissa on vielä muun muassa vanhoja pulpetteja, mutta olipa siellä myös Asikkalan kirkosta poistettuja kirkonpenkkejä. Kansakouluaika päättyi 1969, minkä jälkeen rakennus oli pitkään hylättynä. Kirkonkylän kansakoulun yhdistys ry. pyrkii vähitellen kunnostamaan rakennusta, perinteitä kunnioittaen.

Kapusin Riitan johdattamana myös entisen kansakoulun avovintille, mistä löytyy häkellyttävä aarre: sisäkaton laudoituksesta paljastuneet muutamat barokkiajan maalauksin koristellut lankut, jotka todellakin vievät ajatukset purettuun kirkkoon. Vanhan kirkon seinillä tai katossa olleet maalaukset (enkeli ja pasuuna) saattavat olla peräisin 1690-luvulta.

Aikamoinen löytö nämä maalaukset! Lieneeköhän näitä entisen kirkon maalausten palasia vielä kätköissä vanhoissa rakennuksissa jossain muuallakin, mutta odottavat vielä löytymistään? Kansakoulun seinällä olleen lehtileikkeen mukaan niitä puretun kirkon hirsiä käytettiin myös Asikkalan Kurhilan kylän koulun rakentamiseen, mutta tämä koulu paloi 1940-luvulla, eli ehkä osa maalauksista muuttui siellä tuhkaksi.

Olin todella kiitollinen siitä, että Riitta ehti esitellä kulkijalle entisen kansakoulun aarteet. Kaikkea hyvää rakennuksen kunnostukseen! Toivottavasti se saadaan vielä vaikka isommin vapaaehtoisvoimin entistä ehommaksi ja taas aktiivisempaan käyttöön kokoontumispaikkana ja tilaisuuksien pitopaikkana.

Metsäpolulle

Laskeuduin Makasiininmäeltä ja siirryin pellonlaitatien kautta vaihteeksi metsäpolulle.

Oli ihanaa hengittää hiljaisen metsän puhdasta ilmaa ja astella neulaspolulla. Metsäpolulla tuli vastaan myös retkeilyreitin kylttejä, lähestyinhän Vääksyn ja Evon välistä Aurinko-Ilves -retkeilyreittiä. Polku poikkesi Kylmäojan lähteellä, mutta kaivonrenkaan suojaama lähde oli suojattu aaltopellillä ja sitä paikallaan pitävillä kivillä.

Kiersin Ylä-Lusilan viereistä peltoa, kun iholleni ropsahti muutama pieni pisara. Eihän tässä näin pitänyt käydä! Olin erehtynyt jättämään vedenpitävät varusteeni Vääksyyn edeltäni matkanneeseen reppuun, kun rohkenin aamulla luottaa siihen, etteivät sadepilvet osuisi kohdalle. Pieleen meni, mutta vilkaisin sadetutkaa ja näin, että sadetta kestäisi vain jonkin aikaa. Onneksi sää oli lämmin ja kävely pitää kropan lämpimänä.

Miellyttävää metsäpolkua ja Aurinko-Ilves -reittiä olisi toki ollut kiva seurata, mutta sade yltyi. Valitsin ensin pienelle pätkälle tienvarren ja kevyen liikenteen väylän. Aurinkovuoren jyrkän rinteen jylhä kuusikko naavaisine oksineen kohosi oikealla puolellani ja päätin sittenkin nousta pikimmiten metsän suojiin.

Sadepilvet vetäytyivät yltäni, minä olin lähes läpimärkä, mutta sukat olivat sentään pysyneet kuivina. Jospa Aurinkovuori antaisi auringon kohta lämmittää…eivätköhän vaatteetkin sitten äkkiä kuivaisi. Asteltuani leveää polkua tovin saavuin entisen hyppyrimäen juurelle.

Hyppyrimäki purettiin Aurinkovuorelta 1996-1997, mutta onneksi hyppyrimäen rappuset säästettiin! Niitä pitkin ylös kavutessa saa viimeistään kropan lämpimäksi, vaikka yllä olisi sateen kastelemat vaatteet.

Hyppyrimäen vauhdinottomäen perustuksille on tehty näköalatorni, jolta pääsee tähyämään puunlatvojen yli Päijänteen suuntaan.

Istahdin huilaamaan viereiselle laavulle. Toiseen Salpausselkään kuuluvan Aurinkovuoren laelta evästelyyn sopivan laavun vierestä löytyy myös tulipaikka, puuvaja, pöytä ja penkit sekä alueesta kertova infotaulu.

Tauon jälkeen jatkoin matkaa polkua pitkin kohti Vääksyn keskustaa. Polun varrella on tavattavissa myös harvinaista ja suojeltua alppivuokkoa, jos sattuu olemaan oikeaan aikaan liikkeellä, sekä Asikkalan kunnan istuttama Metsävuoden 1983 muistometsikkö.

Aurinkovuoren eteläpuolella siintää Vesijärvi.

Polku lähti vähitellen laskeutumaan Vääksyn koululle, jonka tuntumassa jalan alle vaihtui taas asvaltti ja jalkakäytäväosuus. Oli nälkä!

Vääksy

Ensi pysähdykseni tein nälän ja janon siivittämänä reitin varrelle osuneessa Ranskalaisessa kyläkaupassa, missä suolainen piiras ja mitä herkullisin mustikkapiirakka todella maistuivat. Vaatteenikin olivat jo melkein kuivat, ihanaa!

Vääksystä tulee toki ensimmäisenä mieleen Vääksyn kanava. Katsoin sulutusta, käyskentelin kanavan puistossa, herkuttelin Kanavan Helmen huikean valikoiman jäätelöillä ja kävin ostamassa eväitä iltaa ja seuraavan päivän taivalta varten.

Vääksyn kanavan tuntumassa olisi ollut paljon muutakin tutkittavaa, mutta jätin taidenäyttelyt ja Danielson-Kalmarin huvilan väliin. Ennen matkan jatkamista hain reppuni ”päiväsäilöstä” ja tankkasin päivän lopputaipaleelle Wine & Cafe Jokituvassa. Savulohivohveli maistui, sorsat uiskentelivat Vääksynjoessa. Tarkistin vielä kartasta loppureitin ja nostin repun selkääni.

Kohti Hillilää

Jäljellä oli noin 8 kilometrin kävely yöpaikkaani. Alkumatkan Vääksyn kanavalta tallasin tien 24 vartta pitkin kevyen liikenteen väylää.

Sitten käännyin vähemmän liikennöidylle ja viehkommalle hiekkatielle eli Rantalantielle, joka kiersi viljapeltoja leppoisasti mutkitellen.

Tuumasin kävellessäni, että tätä reittiä ajaisi mielellään myös polkupyörällä. Yhdessä kohtaa huomasin pusikon miltei kokonaan peittämän opastaulun, jossa kerrotaan Kurhilan-Hillilän kyläpoluista, mutta opastaulu taisi olla aika vanhaa perua.

Pian olinkin jo Hillilässä.

Majoituin Hillilän kylällä yöksi mukavasti Matssonin luomumarjatilan aittaan. Iltaherkuksi ja omaa aamupalaani täydentämään ostin saapuessani tilan vadelmia. Kiva kävelypäivä, kastumisesta huolimatta!

Kävelypäivä

• Tiistai 19.7.2022
• Edellinen päivä: Sysmä-Pulkkilanharju

Pyhän Olavin reittien linkkejä

• Pyhän Olavin mannerreitti (Savonlinna-Turku)
• Pyhän Olavin merireitti (Turku-Eckerö, Ahvenanmaa)
• S:t Olavsleden (Sundsvall-Trondheim)