Jalkaisin

 Promenadilla sateisen Tukholman vanhankaupungin halki on muitakin turisteja, sateenvarjolla ja ilman. Moni siirtyy pisaroiden alta sisätiloihin kuumalle kupposelle; kahviloita riittää. Ja kapeita kujia, mukulakiviä, jotka eivät onneksi ole nyt mustalla jäällä silattuja. Kun saavutan Gamla Stanin eteläosan, pari nuorukaista pysähtyy kohdalleni ja tiedustelee lähintä Mäkkäriä. Sillan jälkeen Södermalmin puolella rouvashenkilö kysyy, tiedänkö missä on sejase ravintola. Olen jälleen pahollani, että en voi auttaa. Nousen Götgatanille ja jatkan Mariatorgetille saakka.Täällä nauttisi moni ostosten teosta tai edes hypistelystä, tai kenties istuskelusta ja ohikulkijoiden katselusta.  Käännyn takaisin; alkaa viiletä. Slussenin metroaseman tunnelista kadulle tulvahtaa lämmittävä henkäys. Kävelen rannan hiljaista kävelytietä kohti kuninkaanlinnaa. Djurgårdeniin pääsisi rannasta lautalla seuraavan kerran vasta aamulla. Rantaravintolan sisäänkäynnin vieressä roihuaa ihan oikea tuli metal...

Pörheä auringonkukka tervehtii minua aamukävelyllä. Miten siihen mahtuukaan noin paljon terälehtiä? Mietin, millä puolella kävelytietä minun pitäisi oikein kävellä, kun sekä vastaantulevat pyöräilijät että kävelijät tuntuvat viihtyvän samalla kuin minä... Tämä on Karlstad, Ruotsin aurinkoisimmaksikin sanottu jokisuiston kaupunki,  hienossa paikassa Vänern-järven äärellä. Toriaukion laidalla Nils Ferlinin veistos on sekin kuin liikkeessä. Vaan tämä rautapöytä ei hevin järky, eikä kulmalle "unohtunut" pullo lähde kovallakaan repimisellä ohikulkijan matkaan. Ilta. Kadulle on pudonnut kastanjoita. Linnut pitävät elämää vielä putoamattomien lehvien suojissa. Ohitan periruotsalaisen somia ja värikkäitä rakennuksia, niin vanhoja upeita kivitaloja kuin perinteisiä omakotitaloja omenapuineen ja auringonkukkineen. Kanavalla ei liiku nyt veneitä, mutta satamalaiturit ovat vielä paatteja täynnä. Sola, aurinkoinen karlstadilainen tarjoilijatar, on ikuistettu veistokseen Stadshotelle...

Metro Akallan suuntaan, kymmenkunta minuuttia Tukholman keskustasta: Solna. Solnan keskusta on vilkkaasti liikennöityjen teiden puristuksessa, mutta upeasti vehreät puistot ovat tähän aikaan tuoksujen täyttämiä. Tuomen kukintaa ei voi olla huomaamatta. Solnan keskustasta itään on maailman ensimmäinen city-kansallispuisto Hagaparken, joka yltää aina Tukholman Norrtulliin asti. Hagaparkenia reunustaa rauhaisa merenlahti Brunnsviken, jolta on yhteys muita vesiväyliä pitkin aina Itämerelle. Käyskentelin eilen illalla Brunnsvikenin koillisrannalla. Pipersvägenin varressa kävelijää ihastuttavat vanhat talot, joista on pidetty hyvää huolta. Niissä näkyy kuulemma myöa 1900-luvun alussa maineeseen nousseen muotoilija Carl Malmstenin kädenjälkeä. Brunnsvikenin rantaan löytää rantakahvilan kylttiä seuraamalla pitkin lehdon poikki kulkevaa kävelytietä, jonka laidalla kukkivat lukuisat valkovuokot. Rannassa nuori pari kalasti kahvilan edustan laiturilla: nainen pyydysti pieniä sinttejä mieh...