Jalkaisin

Olipa taas kerran vuoden hämärin kuukausi, eikä lumesta tietoakaan. Mutta mitä jos aurinko yllättäen kapuaa esiin ja valaisee maiseman häikäisevästi? Silloin voi lähteä retkelle vaikka Hitonhaudalle Laukaaseen! Kun saavuimme Valkolantien suunnasta parkkipaikalle, oli siellä tupaten täyttä. Onneksi yksi retkeläinen palasi juuri sopivasti autolleen ja saimme menopelimme häneltä vapautuneelle paikalle. Sitten liikkeelle, ohi nuotiotulillaan houkuttelevan Harisen laavun. Ei nyt ainakaan vielä siihen! Mutta Iso-Harisen kimaltelevaa pintaa oli pakko pysähtyä ihailemaan. Astelimme Hitonhaudan rotkon suuntaan johtavaa pikkutietä, iloiten tästä lumoavan kauniista päivästä. Kuusikko ympärillämme hehkui sammaleen loistoa, auringon kuullottamana. Ajatella. Auringonsäteitä marraskuussa! Marraskuu saa minut aina kaipaamaan talviunille, tai edes möllötysmökkiin, jossa voisi nököttää koko kuukauden mukavasti nojatuolissa, kirja sylissä, teemuki kädessä, varpaat villasukissa, takkatulen loimotuksen val...

Laukaan Hitonhauta on niitä paikkoja, joissa on kiva käydä aina vain uudestaan, eri vuodenaikoina. Talviretkessä on erityistä lumousta. Sen huomaa jo kävelymatkalla metsän halki, parkkipaikalta itse rotkolle.  Pakkaspäivän upeuden kruunasi aamupäivän auringonvalo, joka kirkasti hohtavia hankia entisestään. Kurkkasin välillä myös taaksepäin. Siellä se aurinko tuikahteli... Jalanjäljet puhtaassa lumessa kertoivat, että muutama muukin oli edellisen lumisateen jälkeen Hitonhaudalla käynyt. Myös eläinten jälkiä erottui, eikä vain retkeläiskoirien. Jääputoukset ovat se juttu, minkä takia täällä pysyy polku avoinna sydäntalvellakin :) Kukapa näitä ei haluaisi nähdä?! Olin niin kiitollinen tästä taivaallisen kauniista säästä. Ei hassumpi aloitus päivälle käydä Hitonhaudalla!