Jalkaisin

Jyväskylän vanhan hautausmaan sankarihautojen yllä siniset valot; suorastaan teatraalisen isänmaallinen kajo. Olen lähes Joen varjot -valoteoksen porteilla, sillä tämä rajatun hautausmaa-alueen ympäristövalaistus toimii esipuheena ennen kuin laskeudun kohta Tourujoen laaksoon. Testivalaistuksessa oli kuulemma käytetty punaista, mikä oli saanut ohikulkijan soittamaan paikallisradioon palautepuhelun (punainen ei kerta kaikkiaan sovi sankarihaudoille). Huh mikä tunnelma! Hiivin hautausmaan sivuportista ulos ja alan laskeutua kohti Tourujoen laaksoa. Totutan silmiäni pimeään, sillä joen varren kävelytiellä ei ole (onneksi!) valoja. Kaupunkitaivaan punerrus riittää yleensä valaistukseksi, mutta nyt tienoon täyttää ihan toisenlainen valo! Olenko todellakin Tourujoen partaalla? Aivan Jyväskylän keskustan vieressä? Onko nyt syyskuun loppu? Joen varjot -teos on vallannut Tourujoen ympäristöineen vanhan hautausmaan, Kinakujan ja Nahkurinsillan (kävelysilta lähinnä Vapaudenkatua /

Valon kaupunki Jyväskylä -tapahtuma 2013 käynnistyy torstaina 26.9.; Asemakadun ja Kauppakadun risteyksen Kompassillla vietettävät avajaiset ovat harvalukuisen yleisön kuulemaa puhetta, musiikkia. Valohahmot jakelevat valokoruja. Vaikka itse Kompassi onkin hienosti ylhäältä valaistu, saa tilapäisen esiintymislavan yläpuolinen kiihkeästi välkkyvä valomainos usein napattua huomion lavan esiintyjistä enkä koe valaisevaa elämystä. Lähden avajaisista kesken pois ja kävelen Kirkkopuistoon. Valaistuisinko täällä lisää? Ainakin lähellä on Äkkigallerian valokuvanäyttely... Mutta sitä ennen on pysähdyttävä Kain Tapperin Yö -teoksen äärelle. Mustanpuhuva kiviveistos on pitkään jäänyt varjoon, mutta se on nyt uljaasti valaistu. Tapperin taideteoksen kirkolliset muodot tulevat tässä iltavalaistuksessa entistä paremmin esille. Olisiko tässä muuten ollut alitajuinen esikuva Kuokkalan kirkolle? Äkkigalleria on toteuttanut Kirkkopuiston kultturellien valomainostaulujen kehyks

Kerran kesässä, tai alkusyksystä viimeistään, käyn kävelemässä varovasti astellen Viitaniemen palstaviljelmien halki. Huolella hoidettujen palstojen keskellä saa nauttia väreistä ja tuoksuista. Minttu on levinnyt laajalle alkuperäisiltä kasvupaikoiltaan, kesäkurpitsat venyneet huimiin mittoihin, kukkaset rehottavat vielä, kun ensimmäinen halla ei ole puraissut. Siirryn viherpalstoilta Kortepohjan ja Viitaniemen väliselle kävelytielle, jolla ei ole nimeä. Vähäpätöinen väylä siis? Maaginen valo tekee arkisesta tienpätkästä epätodellisen. Miksi muuten nimiä annetaan lähinnä moottoriajoneuvojen käyttämille väylille ja vain harvoin puhtaasti kävelijöiden ja polkupyöräilijöiden kulkuväylille? Kun nousen ylös Kisakatua, iskee vastaan vielä huimempi valoilmiö, kun aamuaurinko siilautuu Aatoksenkadun kulmassa olevan puiston puiden lävitse. Mikä kaunis aamu! Poikkean Sepänaukion kirpputorille, minne ensimmäiset myyjät ovat jo levittäneet tavaransa ja miltei pysähdyn aamiaiselle, mutt

Hurmioitunut-blogin hietzu heitti kiertohaasteen: 10 kivaa ja 10 huonoa asiaa menneeltä kesältä. Kun ajattelen kesää, nousevat väistämättä päällimmäisiksi positiiviset asiat. Tässä on pieni ja sekalainen otos, ei erityisessä järjestyksessä. Kivoja voisin luetella vaikka kuinka pitkään. 1. Kesäloma. Koska arki on melko aikataulutettua, arvostan loma-aikaa jolloin kellolla (parhaimmillaan myöskään kalenterilla) ei ole niin merkitystä. 2. Gromit Unleashed . Olen ollut Wallace & Gromit-fani pitkään. Heti kun kuulin että Bristolissa tulee olemaan kymmeniä eri tavoin taiteiltuja Gromiteja katukuvassa, tiesin että tahdon paikan päälle Gromit-kävelylle.  Kannatti ehdottomasti! Suomessa olen nähnyt vastaavanlaista vain Turussa kulttuuripääkaupunkivuonna (eri taiteilijoiden koristamat hyljeteokset kaupungilla).  Gromit-teosten avulla kerätään rahaa Bristolin lastensairaalalle. Mitähän hankkeita Helsingissä voisi keksiä lastensairaalan hyväksi? 3. Aamuhetket järven rannalla. Ain

Grrrrrromit! Mutkittelen pois Bristolin ydinkeskustasta, yli joen ja halki pienteollisuusalueen. Näen aidan takana puutarhan, mutta hoksaan olevani väärällä kadulla. Windmill Hill City Farmin ( A place where people grow ) sisäänkäynti on toisella puolella ja siellä odottaa kissaeläinviiruinen koira. Päivän ensimmäinen Gromit Unleashed-reitin kävelykohde! Kaupunkimaatilalla on heti aamusta paljon lapsiperheitä tutustumassa eläimiin ja kasveihin. Tai ikuistamassa itsensä Grrrrrromitin kanssa. Kaupunkitilalla voi myös maistella Wallace & Gromit-herkkuja. Harmi, että minulla ei ole nyt nälkä, sillä en ole ikinä maistanut aitoa Wensleydale -juustoa! Vaikeuksissa olleen juustolan tuotteiden menekki alkoi nousta kohisten sen ansiosta, että Wensleydale sattumalta - ei sponsoroituna - mainittiin Wallace & Gromit-elokuvan repliikissä. Palaan maatilalta takaisin Bristolin keskustaan ja Avon-joen partaalle, missä Gromiteja on luvassa useampiakin lähellä toisiaan. M Shed-makasii

Tänään alkaa kunnolla suuri kävelyhuviretki, leppoisasti maan pinnalla - toisin kuin Wallacen ja Gromitin luojan Nick Parkin A Grand Day Out - animaatiossa, missä kekseliäs parivaljakko seikkaili omatekoisella raketilla kuuhun saakka juustoa hakemaan. Suunnistan Bristolissa eteenpäin ainoastaan Gromit-kartan avulla (joka ei ole aivan tarkka) ja tarkoitukseni on kohdata mahdollisimman monta kahdeksastakymmenestä erilaisesta Gromitista. Ensimmäisen Gromitin moikkaan ennen aamiaista kirkon pielessä, toinen löytyy Avon-joen partaalta. Sinipukuisen Gromitin takana on Wallacen keksijäkollega, veivattavan radion keksijä Trevor Baylis - What a Wind-Up. Kun tutkin koirahahmoa, tulee eteeni muistutus siitä, miksi olen Gromit Unleashed -reitillä. Siitä saakka, kun näin ensimmäisen Wallace ja Gromit-animaationi Väärät housut ( The Wrong Trousers ), olen ollut kaverusten lumoissa. Ylitän Avon-joen ja saavun Castle Parkiin, jossa sijainneen linnan raunioiden naapurissa, puiden suojissa