Jalkaisin

Kapeenniemi tuli yhtäkkiä mieleeni, kun mietin sunnuntai-iltapäivälle sopivaa retkikohdetta. Halusin sekä veden ääreen että nauttimaan alkusyksyn väreistä, eikä ollut hinkua kävellä erityisen pitkästi. Kun olin saanut äkkilähtötarjoukseen myöntävän vastauksen ystävältäni, keitin termospulloon teevedet ja pakkasin pärekoriin pienet retkieväät. Suunnaksi Äänekosken Koiviston kylä ! Kapeenniemi on Äänekosken kaupungin omistama virkistysalue. Kapeenkosken kanavan viereiseltä niemeltä löytyy useita polkuja ja taukopaikkoja sekä yksityinen matkailuyritys monenlaisine palveluineen. Aikaisemmin olin tarkastellut näitä maisemia enemmänkin vesiltä. Toisin sanoen, Kapeenkosken sulusta melontaretkellä Sumiaisista Jyväskylään sekä kokeillessani eräänä tammikuisena viikonloppuna Kapeenkosken laskemista koskikelkalla räpylät jalassa ja kuivapuvussa (oli muuten mahtavan hauskaa!). Kapeenniemen polut olivat kuitenkin jääneet tallustelematta. Saavuttuamme parkkipaikalle tutkimme hetken alueen opastetau...

Vain muutaman kilometrin päässä vilkkaasta Hirvaskankaan alueesta Äänekoskelta löytyy Koiviston kylä ja sen museotie. Museotien komean tienviittatolpan juurelta alkaa myös kyläläisten ylläpitämä Koiviston kylän luontopolku. Tein Koivistolle peräti kaksi eväsretkeä viikon sisällä, joten voinee sanoa, että viehätyin luontopolusta ja eritoten Naakkiman laavusta aika tavalla! Heti alkuun reitti ylittää 69-tien – siinä pitää oikeasti olla tarkkana, sillä tiellä on 80 km/h nopeusrajoitus. Tienylityksen jälkeen ollaankin pian kohdassa, jossa voi erityisen hyvin kuulla linnunlaulua, vaikka moottorien ääni vielä hetken selän takaa kantautuukin. Kummallakin retkellä hiljensin askeleitani ja mietin ties kuinka monetta kertaa, kuinka kiva olisi tietää, ketkä tähtilaulajat ovat äänessä. Suloisia säveliä vetelivät ne pikkusiivekkäät! Polku nousi pienen matkaa ylemmäs ja seurasi metsän reunaa hakkuuaukean vieressä, kunnes sukelsi kunnolla sammaleiseen satumaahan. Koiviston metsiin on kätketty mitä hi...

Laulavan mörön polku tuli ensimmäisenä mieleen, kun mietin, missä olisi kiva käydä pidemmällä metsäretkellä päiväseltään. Olen viime viikkoina lähtenyt kävelyretkille vain kotiovelta ja siksikin vaihtelu oli jo tervetullutta. Ajaa hurautin Jyväskylästä Sumiaistentielle, parkkasin Laulavan mörön polun pienelle P-paikalle tien varteen ja tassuttelin ensi alkuun kodalle. Kurkkasin sisälle: ei ketään, eikä nuotionkaan jämiä. Opasteet kertoivat selkeästi, minkä verran on matkaa minnekin. Tulipaikalle Keiteleen rantaan Kettuhiekkaan on Sumiaistentieltä reilut 8 kilometriä. Kangasmaaston polkuja oli ihana kävellä, ympärilläni oli hiljaisuus. Seurasin punaisia maalimerkkejä ja huomasin samalla reitillä myös sinisiä nuolia sekä maalimerkkejä. Muutamissa paikoin jalkojeni alla oli myös lunta, joka ei ollut vielä ehtinyt muuttua vedeksi ja imeytyä hiekkakankaalle. Kangaslammen jälkeen oli vielä vähän matkaa aika tasaista maastoa, kunnes kapusin Kaakkovuorelle. Istahdin hetkeksi huilipenkille Kaa...

Leksan Lastussa lastu lentää. Kun ammattimies on asialla, pystyy puusta ja puulle tekemään ihan mitä hyvänsä. Todistin sitä itse eräänä tammikuisena aamuna, kun saavuin Äänekoskelle osana Rautalammin-Konneveden luontomatkailu- ja Äänekosken matkailuhankkeen matkailupalvelujen testiretkeä , jonka aloitimme tutustumalla puukäsityön mestarin eli Leo Lahdelman kädenjälkeen. Alueelle oli jälkeemme tulossa Puun tarina -teemaretkelle joukko ulkomaisia matkanjärjestäjiä tutkailemaan, mitä kaikkea seudulla onkaan tarjolla. Me esikulkijat kiersimme mukana olevia kohteita, kahteen päivään tiivistetyllä aikataululla. Konnevesi, Rautalampi ja Äänekoski kätkevät uumeniinsa luonto- ja kulttuurielämyksiä niin, että lähialueidenkaan asukit eivät aina hoksaa, mitä kaikkea hienoa alueelta löytyy. Voi vain kuvitella, millainen musta aukko seutu on vähän kauempaa katsottuna. Tai oikeastaan vihreä - sillä metsäähän täällä riittää.  Juuri metsästä Puun tarinakin ammentaa. Metsät ja niitä ympä...