Jalkaisin

Koitti sunnuntaiaamu Lohjalla: läheisen kirkon kellot soivat, kun sonnustauduin matkaan ja heitin hyvästit mukavalle studiohuoneisto-majapaikalle ydinkeskustassa (kiitos Riitta !). Lohjan muut nähtävyydet saivat jäädä toiseen kertaan, vaikka kävelijällä ei kuuluisi kiire ollakaan; olin tullut ostaneeksi bussi- ja junapiletit kotia kohti etukäteen ja sen verran oli sitten aikataulua pidettävä mielessä. Ainakin yritettävä… Keskusaukiolla, Laurinkadun varressa, seisoi mainarin patsas, Vuorimies (Martti Peitso, 1974). Ehkä seuraavalla kerralla pääsen käymään Tytyrin elämyskaivoksessa , jossa voi tutustua syvemmälti Lohjan alueen kaivosteollisuuden historiaan. Jopa 110 metrin syvyydessä. Käsityöläiskauppa Tuulentupa, Lohja. Heti Keskusaukion vastapäätä Laurinkadun varressa on viehättävä keltainen puutalo, jossa toimii nyt käsityöläiskauppa Tuulentupa . Kiinni sunnuntaisin. Eipä tässä kirkonmenojen alkamisen lähestyessä ollut avoinna myöskään Lohjan Kotiseututalo. Pyhän Laurin keskiaikaine

Aamuni Mustion linnassa alkoi kauniina; niin kauniina, että jo ennen aamiaista oli suorastaan pakko käydä pienellä kävelyllä linnan puistossa. Pysähdyin rannan huvimajalle tähyämään vastarannan Trycksbackan mäellä kohoavaa temppeliä ja kuuntelemaan linnunlaulua. Kevät-veistos. Mustion linnan puiston puut ja kasvit olivat toki huhtikuun alussa vielä pitkälti odottavalla kannalla: milloin rohkenisi työntää silmuja esiin, puhjeta lehteen ja kukkimaan, maalata maiseman rehevän vihreäksi ja värikkääksi. Kevät-veistos sisarineen paistatteli auringossa: sen oma vuodenaika oli tullut. Portti Mustion linnan puistoon. Puistonautiskelun jälkeen kävelin Linnan hotellin ravintolaan ihanalle aamiaiselle, jossa olivat edustettuna useat pientuottajien herkut niin Mustion linnan omasta takaa, lähiseudulta kuin toisaalta Suomesta. Jos kohta oma kävelyvauhtini edustaa slow-kulttuuria, sitä oli myös Mustion linnan aamiainen: herkkupöydän äärellä ei tullut mieleenkään kiirehtiä. Mustion linnan leijonat.

Suomen halki -retkieni toisen osan alkupiste oli Karjaa, mihin ihka ensimmäinen kolmen päivän kävelyretkeni oli joulukuun 2018 alussa päättynyt. Olin aikonut tehdä toisen kolmen päivän reissun jo aiemmin, mutta sisämajoitus sopivin välimatkoin onnistui haluamallani reitillä käytännössä vasta huhtikuun puolella. Karjaan asema toivotti minut tervetulleeksi noin puoli kymmeneltä aamulla huhtikuisena perjantaina. Tai niin ainakin kuvittelin siihen asti, kunnes hoksasin lähteneeni kävelemään asemalta väärään suuntaan! Supernoloa… En pöpperöissäni (aamujunani oli lähtenyt 5.30) ollut kaivanut esille karttaa, vaan seurasin puolihuolimattomasti Keskusta-viittaa. Paitsi että en älynnyt nousta rappusia kävelysillalle! Kun kohta tunnistin joulukuulta tutunnäköisen talon, myönsin tappioni. Takaisin. No, näinpähän kevään ensimmäiset krookukseni. Karjaan asemanseudun opasteet eivät ole aiemminkaan minua ilahduttaneet (vaihtaessa junaa Hankoon) , joten toivottavasti työmaan valmistuttua on sitten se