Jalkaisin

Millainen oli oma kävelyretkivuoteni 2020? Osasta kävelyretkiäni olen kirjoitellut tänne blogiin vuoden mittaan, mutta kuten tämä pieni vuosikatsaus kertoo, paljon on jäänyt tarinoimatta tänne myös tärkeistä reissuista. Olin aivan vuoden 2019 lopussa astellut #suomenhalki-retkien merkeissä Kivijärvelle ja Salamajärven kansallispuistoon. Heti vuoden alussa aloinkin suunnitella seuraavia etappeja, mutta tiesin, että ne onnistuisivat vasta sulan maan aikaan eli käytännössä jokseenkin toukokuussa. Tammikuussa käväisin mm. Kammarinmäen lippaluolalla Jyväskylän Keltinmäessä. Siellä tuntuu aina olevan kosolti vettä pohjalla. Helmikuussa pääsin nauttimaan kunnon lumimaisemista ihanassa Pohjois-Karjalassa, Kolin maisemissa. Räsävaaran mahtavat jääputoukset löytyivät viimeinkin! Maaliskuussa alkoi surullisenkuuluisa korona-aika. Tartuin Meijän polun kävelyhaasteeseen, kun alkoi erilainen kävelyaika . Asensin puhelimeen uuden sovelluksen, joka räknäsi askelteni määrää tismalleen haasteen alus

Heti kun kuulin, että Konneveden ja Hankasalmen rajamaastossa sijaitsevassa Häähninmäen upouuden näkötornin huipulla olevassa tornimökissä voisi myös yöpyä, innostuin. Olisi mahtavaa tehdä torniyöretki! Varasin näkötornin tornimökin ihan vain itselleni yhdeksi yöksi juuri ennen joulua. Torniyöretki olisi oma pikkujouluretkeni, samalla rauhoittumista ja laskeutumista jouluun. Ajoin pimeitä, liukkaahkoja teitä pitkin Häähnimäelle sunnuntai-iltana, kun parkkipaikka oli jo päiväretkeläisten jäljiltä tyhjä. Rännänsekainen sade lisäsi omaa tunnelmaansa iltaan, kun nostin rinkan selkääni ja myrskylyhdyn käteeni. Ai niin, liukuestepiikit vielä kumppareihin, niin selviäisin kaatumatta matkan parkista tornille. Kun astelin otsalampun valossa ylämäkeen, olin tyytyväinen, että reitti Häähnimäen tuvalle ja näkötornille oli tuttu entuudestaan. Pilkkopimeässä olisi ollut muuten aika mielenkiintoista edetä kohti oikeaa paikkaa. Riemastuin nähdessäni otsalampun valokeilassa tornin juurella seisovan, uu

Olen joinakin vuosina kiertänyt joulun alla Jyväskylän katuja ja bongaillut erilaisia valaistuja joulukuusia . Tänä vuonna kaamosvaloja on riittänyt niin runsaasti, että minua kiinnostivat enemmän syrjäiset joulupuut, joiden tarkka sijaintikaan ei ollut tiedossani. Siis salaiset joulupuut. Haukanniemen salainen joulupuu Lähdin eräänä joulukuun aamuna kävelylle läheiseen Haukanniemeen, kun oli vielä hämärää, otsalamppu päässä. Muistin, että sieltä saattaisi löytyä koristeltu joulukuusi, tuntemattoman jouluihmisen muiden iloksi koristelema. Vaikka olin aiempinakin vuosina käynyt joulukuussa kävelemässä Haukanniemessä, ei kyseinen joulupuu ollut sattunut ikinä reitilleni. Tällä kertaa päätin löytää sen. Valo vilkkui pellon takana metsän reunassa. Liekö maastopyöräilijä? Hetken kuluttua selvisi, että kyseessä oli polkujuoksija, kun valokeila kipitti minua kohti, samaa polku-uraa pitkin. Jatkoin pellonreunapolkua pitkin kuusikon suojaan ja edelleen Haukanniemen kärkeä kohti, läpi koivikon.