Jalkaisin

Kammarinmäen luola tuli oikeastaan ensimmäisenä mieleen, kun mietin lauantaina sopivaa kohdetta pienelle eväsretkelle. Olin juuri ottanut pellillisen sämpylöitä uunista – siis tuoretta evästä matkaan! Keitin termariin teevettä ja yritin löytää seuraakin äkkilähtöretkelle, mutta vesiperä tuli. Kääräisin evässämpylät voipaperiin, sujautin myös istuinalustan reppuun ja lähdin matkaan. Kammari n mäen luolan sijainti löytyy helposti kartasta . Piti vain päättää, mistä suunnasta lähestyä. Päätin nousta lippaluolan maastoon johtavalle polulle Keltinmäen koulun vierestä. Olin pakannut reppuun myös nastasuojat, jos vaikka olisi erityisen liukasta, mutta joskohan sitä edelleen pärjäisi ilman… Kun olin päässyt metsän puolelle, oli edessä vain kevyen lumipeitteen suojaama Kotalamminmäen rinne. Ehkä siellä alla oli myös polkuja, mutta niitä ei erottunut. Eikä sillä väliä: saatoin kavuta ylemmäs käytännössä mistä kohdasta hyvänsä, kun lumi ei kuitenkaan purskahtaisi kengänsuusta sisään. Sen verran p

Hangasjärven laavu antoi mitä mahtavimmat unet edellisen päivän kävelyn ja saunan jälkeen! Matkaa määränpäähämme eli Jyväskylään oli opasteiden mukaan jäljellä Keski-Suomen maakuntauran reittiä pitkin noin 26 kilometriä, josta osan tiesin olevan tieosuuksia ja osan polkuja tai muita kelpo kulkuväyliä; pikkuisen myös entistä hakkuuaukeaa vailla selkeää polku-uraa. Hangasjärven rantarauhassa nauttimamme retkiaamiaisen jälkeen nakkasimme taas kamat rinkkoihin ja katsastimme vielä ennen lähtöä edellisiltaista virkeämmin silmin itse Hangasjärven retkikämpän ympäristön. Hangasjärven rantasauna. Sauna, ruokailukatos, tulipaikka ja laavu ovat ihan Hangasjärven rannassa, hieno retkikämppä, maakellari ja huussi hieman ylempänä. Hangasjärven retkikämppä. Retkikämppää on mahdollista vuokrata porukalle vaikka yösijaksi (siellä on petipaikkoja peräti 24 hengelle) tai päiväkäyttöön. Rantasaunan voi vuokrata erikseen. Heipä hei, ihana Hangasjärvi. Tänne pitää tulla uudemmankin kerran saunomaan… Sitt

Kun laavuaamu Jämsän Suljulassa valkeni, kuului jostain lintujen kirkunaa. Joutsenia? Ei se ääntely ihan samanlaiselta kuulostanut, mutta täytyihän niiden olla joutsenia. Mitä muutakaan? Keitimme aamupuuro- ja teevedet. Edellinen päivä oli mennyt tosi hyvin, mitenkähän tämä toinen yhteinen patikointipäivä? Jätimme lähtiessämme Suljulan laavun siistimmäksi kuin tullessamme. Hohoi Keski-Suomen maakuntaura, täältä tullaan taas! Ison kuusen juurella lähellä lähtöpaikkaa oli jäänteitä ruskeista maakuntauran opasteista. Kun astuimme Vekkulantielle, kuului lintujen kirkuna yhä lähempää. Käänsimme katseemme kohti viereistä peltoa. Kurkia! Kolme kurkea! Ei todellakaan mitään joutsenia, olisihan se pitänyt tajuta… Katselimme ja kuuntelimme uljaiden tikkujalkojen siroa liikehdintää, kunnes komistukset levittivät siipensä ja kohosivat ilmaan. Toisella puolella reittimerkkitolppaa oli hiihtoreitin merkki, toisella vaellusreitin merkki. Mekin lähdimme jatkamaan matkaa, Ruostekankaantietä pohjoiseen

Jämsä. Nyt alkaisi ihan toisenlainen taival: reitti, jota olin kulkenut aiemminkin (joskin päinvastaiseen suuntaan) enkä kävelisi yksin, vaan seurassa! Olin saanut viestin ystävältäni, että hän voisi liittyä seuraan jollekin pätkälle. Niinpä teimme treffit Jämsään – ja edessä oli kolmen päivän yhteinen taival Jyväskylään. Ei siis vain yhden päivän mittainen kävely yhdessä, kuten oli ollut ystäväni ajatus… Tämä #suomenhalki-retkisarjani osuus jännitti minua etukäteen ihan oikeasti. Olin jo niin tottunut kävelemään yksin, omaan tahtiini, vain omassa seurassani. Toivottavasti olisimme vielä puheväleissä saavuttuamme perille! Kohtasimme Jämsän keskustassa ja teimme ensimmäiset kartta- ja reittikatselmukset Akuliinan kahvilassa . Mikä hauskinta, saimme taipaleeme alkuun hyvät fiilikset lähtöfanfaarimusiikista: Jämsän torilla musisoi samaan aikaan aivan mahtavasti Vilppulankosken Big Band ! Kun lähdimme tarpomaan parin kilometrin alkutaivalta Jämsän keskustasta Särkijärvelle, tuli heti tarki

Nukuttuani hyvät unet Kuhmoisten Sahanrannassa nousin satamasta mäkeä ylös Kuhmoisten keskustaan ja etsin ensi töikseni sieltä aamiaispaikan. Onnekseni vastaan tuli jo avoinna ollut Sarin kotikahvila , jossa sain ensinälän taltutettua. Lisäksi tein eväsostoksia ruokakaupasta ennen kuin lähdin aloittamaan päivän taivalta. Edessä oli reilut 40 km tarpomista. Olin valinnut pikkutiereitin, jossa olisi toivon mukaan mahdollisimman vähän liikennettä. Kuhmoisten keskustan liikehuoneistojen jälkeen ohitin Ase- ja varusmuseon sekä huoltoaseman, sitten valtatien 24 yli ja sitä rauhaisampaa reittiä kohti. Vilkutin mielessäni Isojärven kansallispuistoon, joka nyt jäi tämän reittivalinnan vuoksi tällä reissulla käymättä (se olisi tehnyt aika ison mutkan matkalla Jämsään). Soman punamultamökin takana kimmelsi Ala-Karkjärvi – yksityisen rannan takana. Käännyin Länkipohjantielle, kohti pohjoista. Frisbeegolfrata odotti innokkaita liitokiekonheittäjiä. Kevyen liikenteen väylä veteli viimeisiään, kun h