Jalkaisin

Tihkusateesta on lauantaina haittaa vain sen verran, että yritän suojella Porvoon matkailuesitteestä tulostamiani karttasivuja kastumiselta. Ehdotettu kävelykierros on parin kilometrin mittainen. Karttapiirroksesta näkee suunnilleen, minkä värisiä ja muotoisiakin reitille merkityt rakennukset ovat. Etsin turisti-infon Rihkamakadulta; info on myös lauantaina auki rakennuksessa, joka arvatenkin on kävelyreitin kohde A eli Valtimon talo , entinen pankki. Välikadun puodin ikkunassa muumitkin ovat jo sonnustautuneet talveen: pipot päässä. Ja kuljettavat kurpitsaa? Kurpitsalyhtyjä ja -koristeita näkyy muutenkin vähän kaikkialla, eli Halloween on vyörynyt myös tänne. Yritän ajatella toiveikkaasti, että jospa muumit suunnittelevatkin kurpitsakeittoa eivätkä kurpitsan lyhdyksi kovertamista... Käännyn vanhan raatihuoneen (kartan kohde C) luota Jokikadulle. Lähinnä söpöputiikkeja. Käsintehtyä, antiikkia, vaatteita, sisustusta. Ylitän Mannerheiminkadun sillan, jotta pääsen katsomaan Porvoon tunnu...

Seison kadunkulmassa ja mietin, missä nauttisin pienen aamiaisen. Kahviloitahan Helsingin keskustassa riittää, mutta mikä olisi juuri tähän hetkeen sopiva, kun kello tulee aamuyhdeksän eikä minulla ole mihinkään kiire? Kuljeskelen hetkisen edestakaisin Mannerheimintien, Erottajan ja Kauppatorin lähimaastossa. Käyn yhdessä houkuttelevan oloisessa kahvilassa sisällä, käännyn pois. Liian...tai liian vähän jotakin. Seison toisen edessä ja mietin, innostuako kahvilan valitse 3, maksa 2 -sarjan tarjouksesta. En innostu. Sitten kävelen Etelä-Esplanadia kohti Kauppatoria. Kurkkaan Unioninkadun kulmasta oikealle. Muutaman askeleen päässä tärppää. Café du Coin , Kulmakahvila, ei kyllä ole oikeasti kadunkulmassa, mutta sallittakoon tämä epätarkkuus, onhan sisäänkäynti syvennyksestä eikä suoraan kadulle aukeavan oven kautta. Astun sisälle ja minua tervehditään ystävällisesti. Vastaan leijailee houkutteleva tuoreen kahvin tuoksu ja vadilla näkyy croissanteja. Ehdin henkäistä emännälle pain au ch...

Viitaniemen yllä lipuvat pimeässä illassa pilvet, joita rahtusen vajaa kuutamo valaisee takaapäin. Olisi päästävä ylemmäs, jos mielisi nähdä kuunsillan. Kortesuon rannan kävelytie on siihen turhan alhaalla. Alkuillasta kuljen Harjun viertä, kuulen kiljahduksia. Toiset kulkijat kiroavat tämän alkavan talven liukkautta, mutta nämä riemuitsevat, pienet mäenlaskijat Harjun vähälumisilla mutta jyrkkyydessään vauhdikkailla rinteillä.

Guerrilla-valotempausta ei ole aiemmin järjestetty lumisessa säässä, kertoo valosissien tapahtuman megafonimies, kun kello tulee iltaseitsemän. No, eipä lokakuun lopussa aina olekaan lunta. Viime yönä satanut lumi on vain pakkautunut tiiviimmäksi, mutta ei ehtinyt sulaa päivän aikana pois. Sepänaukiolle kokoontunut väki hiljenee. Äänimerkki kilahtaa ja... ...Sepänaukion nurmireunuksella olevat "panssariesteet", neliskanttiset ja vapaammin louhitut luonnonkivimurikat sekä niiden takana olevat puut todella saavat uuden ilmeen. Kiviteosta ei normaalisti välttämättä edes huomaa, mutta nyt puna-, sini- ja keltasävyt tekevät tästä aukion kolkasta satumaisen. Yleisö taputtaa tyytyväisenä. Hetken kuluttua valot sammuvat ja epäselvästi rätisevä kuulutus sanoo jotakin makkaratehtaasta ja että kävellään sinne letkana. Makkaratehdas? Porukka lähtee viitottuun suuntaan hieman epävarmana määränpäästä, mutta onneksi yksi järjestäjistä siirtyy kävelemään letkan ensimmäiseksi. Käännymme am...

Päivän kepeät lumihiutaleet ovat jo haihtuneet maasta, kun viuhdon toista iltaa peräkkäin Valon kaupunki -tapahtuman opastetulle kävelylle (viimeinen laatuaan tänä vuonna) kohti kaupunginteatteria. Vaikka keli on suorastaan raikas, on meitä kymmenkunta kävelijää osallistumassa Tapani Hynysen opastukseen, 2 e/hlö. Tietenkin olisin voinut taas valita jäädä kotiin katsomaan näköradiota niin etten muutaman päivän kuluttua muistaisi, mitä tänään teinkään. Mutta eilinen opas vihjaisi, että reitti on tänään eri... Siirrymme teatterilta Kirkkopuiston laitaan. Minna Canth-poloinen on saanut valaistusta lähinnä polveensa, mutta kirkko erottuu tyylikkäästi alhaalta valaistujen puiden takaa edukseen. Punatiiliseinää valaistaan tässä kuten monin paikoin muuallakin lämpöisemmillä värisävyillä, seassa punertavaa valoa, ja kirkontorniin on puolestaan kohdistettu valkoista valoa, jota sininen tehostaa. Aitojen suojissa Kunnallistalo odottaa remontin valmistumista 2012, jolloin sekin ilmeisesti vala...

Jyväskylän kaupunginteatterin edessä opas Marja Nieminen aloittaa Valon kaupunki-kävelykierroksen. Aluksi katsotaan Kilpisenkadun yli Soneran rakennuksen seinää, jossa ei näykään valoteosta, vaikka valaistushäkkyrä on paikallaan. Ehkä se toimii vasta myöhemmin tai joku toinen ilta? Teatterilta kävelemme yläterassien kautta Vapaudenkadun Rakentajan talolle, jonka piha-alueella ja kadun puoleisessa ulkoseinässä on mietityt valaistukset. Nieminen kertoo myös valaisinpylväistä, joiden valot on suunnattu huolellisesti. Ajatella, kaupungin ensimmäiset viralliset kolme katulyhtyä sytytettiin 1874. Kymmenen vuotta myöhemmin kaupungille hankittiin 40-50 öljylyhtyä, jotka nekin piti käydä sytyttämässä erikseen. Alkuaikoina lamppujen sytyttäminen kuului maistraatin alaisiin töihin. Kävely vie sitten sinisellä ja valkoisella valaistulle kävelytiesillalle Kilpisenkadun alapäässä - valkoinen valo "ohjaa" kulkijoita. Sillalta kurkistamme myös erityiskohteena valaistulle Miltonin huipull...

Ulkovalaistus tekee ihmeitä niin rakennuksille kuin maisemille. Sepänkadulla olevan ammattikoulun, tai siis Jyväskylän Ammattiopiston eli JAOn sivuseinä näyttää laskevan auringon valossa ihan tavalliselta punatiiliseinältä, mutta kun hämärä laskee, syttyy valoteos ja muuttaa tiilipinnan aivan toisenlaiseksi. Kävely ammattiopiston ohi kannattaa siis ajoittaa ilta-aikaan, jos mielii tutkailla, mitä seinässä oikeasti leijailee - siinä ei todellakaan ole vain kirjainmuotoja. Valon kaupunki -tapahtuman valoteoksia on myös sisätiloissa. Koska kaupungin keskustasta ei löydy valotapahtumasta kertovaa opastetaulua ( pieni vinkki! ) jossa olisi kerrottu kohteista, pitää turvautua lehtijutun tietoihin. Sen perusteella käyn Torikeskuksessa, jonka alakerrasta löytyy helposti valokuvapohjainen teos Katse valoon , tekijä Jaakko Tähti . Saalistajan silmä näkee kaiken... Teos on nähtävissä ilmeisesti 24.10. saakka. Lehtijutun mukaan Jyväskeskuksessa on samaisen taiteilijan teos Kalastaja , mutta en...

 Jyväskylän tori on tänään harvinaisella tavalla vilkas, ainakin vuodenaikaan nähden. Eilen eräs torimyyjä harmitteli, että arkipäivisin torilla saattaa olla vain muutama myyjä - keskustelimme sitten merkittävästä erosta Jyväskylän ja Kuopion torien välillä, Jyväskylän tappioksi. Nyt sunnuntaina markkinameininki on tuonut koko aukion täyteen niin kauppiaita kuin ainakin potentiaalisia asiakkaita. Kunpa viitsisin kantaa edes pussillisen omenoita... Torilta lähden Heikinkadun suuntaan, sillä tällä aurinkoisella säällä on päästävä Jyväsjärven rantaan. Ratapihan ylittävällä sillalla pysähdyn katsomaan alla menevää kävelytietä. Tie näyttää menevän lupaavasti Matkakeskukselle, mutta karu totuus on, että juuri ennen huoltoasemaa ja parkkitaloa kulku katkeaa, eikä päättymäkohdassa ole vieläkään 1) kunnon jatkoväylää tai edes 2) opastetta keskustaan. Satunnainen kulkija on siellä ihmeissään, kun pitää miettiä, mistä pääsee jatkamaan matkaa oikeaan suuntaan. Ylitän sillan ja käännyn mut...

Kortesuon auringonkukkapelto on jo muuttunut katkottujen kukkavarsien pelloksi, jossa on eri valaistuksessa upeita värisävyjä, vaikka tyngät hieman säälittävätkin. Ohi on yksi vaihe, seuraava tulossa. Kun kävelen päivällä Viitaniemeen päin, on edelläni rauhallista tahtia liikkuva vanhempi pariskunta. Päästyäni lähes rinnalle pariskunta astuu reunemmas, vaikka väljällä väylällä tilaa riittää. Rouva käännähtää minuun päin ja naurahtaa. "Opetellaan tässä kävelemään" . Ehkä heillä on ollut taukoa kävelylenkeissä. Iltapäivän kääntyessä jo loppupuolelle palaan samoille jäljille. Viljelypalstapelto Viitaniemen ja Kortesuon välissä on jo kynnetty. Käännyn Taidepolulle, jonka maailma on valkoisia, tummakattoisia rakennuksia ja pian viimeisiään vetelevän ruskan sävyjä. Osa koivuista on vielä urheasti keltaisia, mutta keltainen alkaa jo taittua ruskeaan. Muutamassa pihassa on jo haravoitu pudonneet lehdet siistisi lehtikasoihin. Viitaniemi Stavangerin puistoineen on ulkoilijan oloh...

Tihuuttaa vettä Tampereen aamussa. Kävelen Keskustorin kupeeseen ja käännyn vanhan keltaisen puukirkon ja kellotapulin suuntaan. Ne jäänevät avaran aukion laidalla lähes huomaamatta, jos kulkee lähempänä kaupallisia kulkureittejä. Kyltin mukaan kirkon on suunnitellut herra Bassi ja kellotapulin tutumpi herra Engel . Seuraan kävelijöille päällystettyä väylää Hämeenkadulta Satakunnankatua kohti. Monihaaraisessa kylttitolpassa kerrotaan missä päin ja miten kaukana ovat Tampereen ystävyyskaupungit. Oikealla rakennetaan tai muokataan uusiksi puistoa. Mittanauhamies tarkistaa jotakin rakennusaidan ja jalkakäytävän reunan välimatkasta, toinen avustaa ritiläaidan takana. Aidassa on se, mitä olen tullut katsomaan eilisiltaista paremmassa valossa: Rakas raikas frotee -yhteisötaideteos. Rakkautta oli myös Tamperekoodi-kierroksella. Hmm, mikä lemmenkaupunki. Froteesuikaleista on pujoteltu erilaisia teoksia kanaverkkoon ja työmaa-aitaan. On tilkkutäkkimäistä väri-iloittelua eri tavoin kuvioidui...

Tampereen rautatieaseman vastapäisen Scandic-hotellin ikkunassa on iso juliste, jossa on kuva Kimmo Kaivannon Love Out -teoksesta. Mistä on kyse? Aamulehden ja Tampereen taidemuseoiden yhteistyössä tuottamasta taidekävelyn mahdollistamasta Tamperekoodi -julistesarjasta, jonka teokset on ripoteltu kaupungin keskustaan. Julisteita on yhteensä 12, teemana rakkauden eri muodot. Ainakin yhteistyökumppaneiden tiloista saa mukaan teosten sijainnit näyttävän kartan, johon voi myös kerätä kunkin julisteen kilpailukysymysten vastauksista koodikirjaimet ja osallistua sitten netissä kilpailuun. Kooditaide on nähtävissä 7.11.2010 saakka. Julisteissa myös kerrotaan teoksista ja taiteilijasta lyhyesti ja haastetaan miettimään kutakin teosta. Sitten on aika pähkiä vastaus julisteen kysymykseen ja poimia vastauksesta oikea kirjain koodikirjainlauseeseen. Näyttää kuvajaisen? Iltakävely johdattaa parin taideikkunavisiitin jälkeen Tammerkosken toiselle puolelle. Reitti kiertää niin yritysten kuin ka...

Cygnaeuksen tammella Jyväskylän yliopiston kirjaston vieressä on tänään juhlahetki. Kansakoululaitoksemme isän ja seminaarin ensimmäisen johtajan Uno Cygnaeuksen syntymän satavuotispäivänä 12.10.1910 Seminaarinmäelle istutettiin hänen kunniakseen tammi. Jyväskylän kasvitieteellisen puutarhan ystävät ry. viettää nyt puun 100-vuotispäivää ; tammi on koristeltu iloisin nauhoin. Yhdistyksen puheenjohtaja Pertti Pyhtilä lausuu muutaman sanan Cygnaeuksesta ja puun historiasta. Onnittelumalja vuodatetaan tammen juurelle. Pitkää ikää! Tammen juhlaan kuuluu myös muutama tehtävärasti, jotka löytyvät kasvitieteellisen puutarhan puista: tammesta, Seminaarin kuusesta, koivun rungosta, Oppio-omenapuusta. Joku voittaa vielä kirjapalkinnon... Ohikulkeva saapasjalkainen herrasmies pysähtyy vaihtamaan tammen luona rupattelevan ryhmän luona muutaman sanan. Paljastuu, että kyseessä on yliopiston entinen puutarhuri Aikonen, joka kertoo muistavansa Yliopistoportti-veistoksen olleen tulossa vaarallisen...

Aamu valkenee, valkenee, ja valkenee. Taivaalta sataa valkoista valkoisen päälle ja kävelijän naamalle. Ensilumi. Jalkojen alla on päivän mittaan niin lunta, räntää, loskaa, vettä kuin jäätä. Tuleeko lumi katoamaan ja jos niin miten nopeasti? On vaikea uskoa, että tämä jäisi maahan...

Sieniretki tunnelmallisessa sammalmetsikössä. Vähän kävelyä, monta hidasta askelta, pään kääntämistä, värinäön säätämistä. Mitä värisävyä tismalleen tähystellä maastosta? Mitä muotoa? Ovatko nuo maahan varisseita lehtiä vai sieniä? Minkä sortin sieniä? Askelten painaumia, sieniveitsen viiltämä palanen lakista. No niin, edelläni on kuljettu. Missä piileskelevät suppilovahverot? Varvikko alkaa jo olla lehtien peitossa. Myös metsän poikki kulkeva kävelytie on saanut ruskankeltaisesta lehtisateesta osansa. Tieltä poikkeaa metsään useampikin toiveikas sienipoimintaan varustautunut kulkija. Oma vaatimaton noukintasaaliini on niin olematon, että luovutan sen toiseen, onnekkaampaan koriin. Vaan sainpa sentään meditatiivisen vauhdin kävelyn valoisassa syysmetsässä.