Kulmakahvila

Seison kadunkulmassa ja mietin, missä nauttisin pienen aamiaisen. Kahviloitahan Helsingin keskustassa riittää, mutta mikä olisi juuri tähän hetkeen sopiva, kun kello tulee aamuyhdeksän eikä minulla ole mihinkään kiire?

Kuljeskelen hetkisen edestakaisin Mannerheimintien, Erottajan ja Kauppatorin lähimaastossa. Käyn yhdessä houkuttelevan oloisessa kahvilassa sisällä, käännyn pois. Liian...tai liian vähän jotakin. Seison toisen edessä ja mietin, innostuako kahvilan valitse 3, maksa 2 -sarjan tarjouksesta. En innostu. Sitten kävelen Etelä-Esplanadia kohti Kauppatoria. Kurkkaan Unioninkadun kulmasta oikealle. Muutaman askeleen päässä tärppää.

Café du Coin, Kulmakahvila, ei kyllä ole oikeasti kadunkulmassa, mutta sallittakoon tämä epätarkkuus, onhan sisäänkäynti syvennyksestä eikä suoraan kadulle aukeavan oven kautta. Astun sisälle ja minua tervehditään ystävällisesti. Vastaan leijailee houkutteleva tuoreen kahvin tuoksu ja vadilla näkyy croissanteja. Ehdin henkäistä emännälle pain au chocolat ja hän vastaa: "Sitten varmaan café au lait?" Kyllä kiitos. Tulin oikeaan paikkaan.

Sympaattisen pienessä kahvilassa on sisällä neljä pientä puupöytää, ja ikkunasyvennyksen mustavalkoisilla tyynyilläkin voisi istuskella. Siemailen pehmoista maitokahviani korvallisesta, paksusta kupista, seuranani vaaleanpunervat ruusut pöydän karahvissa. Seiniä kiertää taidenäyttely, herkkiä akvarelleja. Ikkunaa somistavat espressopannut, vihreä kiinalainen teepannu, käsintehdyt nuket. Taustalla laulaa värisyttelee Edith Piaf.

Astun takaisin kadulle ja lähden kävelemään päivään, jossa nyt on lempeä ripaus Ranskaa. La vie en rose.