Siirry pääsisältöön

Pienesti Porvoossa

Tihkusateesta on lauantaina haittaa vain sen verran, että yritän suojella Porvoon matkailuesitteestä tulostamiani karttasivuja kastumiselta. Ehdotettu kävelykierros on parin kilometrin mittainen. Karttapiirroksesta näkee suunnilleen, minkä värisiä ja muotoisiakin reitille merkityt rakennukset ovat. Etsin turisti-infon Rihkamakadulta; info on myös lauantaina auki rakennuksessa, joka arvatenkin on kävelyreitin kohde A eli Valtimon talo, entinen pankki.
Välikadun puodin ikkunassa muumitkin ovat jo sonnustautuneet talveen: pipot päässä. Ja kuljettavat kurpitsaa? Kurpitsalyhtyjä ja -koristeita näkyy muutenkin vähän kaikkialla, eli Halloween on vyörynyt myös tänne. Yritän ajatella toiveikkaasti, että jospa muumit suunnittelevatkin kurpitsakeittoa eivätkä kurpitsan lyhdyksi kovertamista... Käännyn vanhan raatihuoneen (kartan kohde C) luota Jokikadulle. Lähinnä söpöputiikkeja. Käsintehtyä, antiikkia, vaatteita, sisustusta. Ylitän Mannerheiminkadun sillan, jotta pääsen katsomaan Porvoon tunnusomaista maisemaa, rantamakasiineja ja tuomiokirkkoa rinteen kruununa.
Huomaan, että en ole pysähtynyt Porvoon linnan (kohde D) luona, enkä nyt viitsi kavuta selkäni takana kohoavalle mäelle, jossa on hautausmaa Runeberg-hautoineen. Taitan opaskartan taskuun, sillä tällä pienellä alueella ei pääse eksymään ja talojen tarinat innostaisivat enemmän ihmisen puhumina kuin tiivistettyinä parina vuosilukulauseena. Kuljen verkkaisesti Porvoonjoen rantaa ja palaan sillan yli tuomiokirkon puolelle.

Jokikadun vihreässä kulmatalossa on Irlannin lähetystön lahjoittama plakaatti, jossa muistetaan siinä asunutta Jan Anders Jägerhornia (1757-1825) - who dreamt that Ireland and Finland would take their places among the nations of the earth. Lähden nousemaan Sillanmäkeä ylös, väistellen jyrkkää kuhmuraista kiveystä alas ajavia autoja. Jos nekin etenevät nyt varovasti, millaista täällä onkaan kun märät katukivet jäätyvät...
Kaksi vanhempaa venäläisturistirouvaa astelee mäkeä alas tuomiokirkolta käsikynkkää. Kamerat tarkentavat siellä, täällä. Tarkastelen ajan saatossa rapistuneita maaleja ikkunanpuitteissa ja kauniisti sammaloitunutta kiviaitaa tuhopolton jäljiltä korjatun tuomiokirkon ympärillä. Joidenkin vanhojen puutalojen edessä voisi kuvitella näkevänsä ennemmin hevospuomeja kuin farmarivolvoja, mutta tämä onkin vain osittainen aikamatka. Keltaisen puutalon harmaassa portinpielessä keinahtelevat synttärijuhlaan kutsuneet iloisenväriset ilmapallot. Kulmapuodista saisi tuoretta käsintehtyä suklaata, mutta ilmoitus muistuttaa jäätelöiden poistuneen myynnistä ilmojen viiletessä.

Jalkajumppa epätasaisilla kivikaduilla auttaa luonnostaan hidastamaan kulkua. On hyvä pysähdellä katselemaan ja ihmettelemään yksityiskohtia, värisävyjä, puuleikkauksia, ikkunalautojen kadulle katsovia veistoksia ja keramiikkaesineitä. Tuomiokirkon kellot lyövät kello yhtä pitkään ja hartaasti.
Ja siinä jo toinen riemastuttava, taiteiltu sähkökaapisto tällä kävelyllä - Oy Sekatavarakauppa AB:n tuotantoa. Vaan nyt on aika mennä kupposelle lämmintä. Tee- ja kahvihuone Helmi näyttää kutsuvalta. Sen rappusten vieressä valaisee kynttilälyhty ja ruukussa, havujen katveessa sinnittelevät vielä pienet mansikanraakileet rönsyissään.
Lepohetki Helmen mainion, haudutetun vihreän teen ja herkkuleivonnaisten ääressä tekee hyvää. Matalista huoneista löytyy tarkasteltavaa. On pönttöuunia, kaappikelloa ja hienoja seinämaalauksia - myös pinkkisävyisessä miestenhuoneessa ja kultamaalilla silatussa naistenhuoneessa. Takaoven viereiseen entiseen ruokakomeroon on lasioven taa koottu pinokaupalla vanhoja astioita. Nautin vielä ilmaisen santsikupin teetä. Päiväretkellä Porvooseen voi saada iloa monista pienistä asioista.

Kommentit

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la