Puijon aamussa

Aamukaste tervehtii usvan uumenissa, kun kuljen Puijonlaakson metsässä Kuopiossa. Kuulen oksien rapsahtelua, ehkä tuolla loikkii orava? Nelijalkainen seuralaiseni jähmettyy istumaan tiiviille sammalmättäälle eikä halua lähteä mihinkään. Sitten alkaa kuulua rytmikäs nakutus.
Käpytikka kopsuttelee keloa, pitää tauon, jatkaa, tauko, jatkaa taas. Taustarummutus vaimenee, kun seuraan polkua kallion reunalta metsän uumeniin.
Vaikka usva alkaa vähitellen hälvetä, ei maisemia rinteiltä pääse katsomaan vielä vähään aikaan. Toisaalta puita on sen verran tiheässä, että harvasta paikasta näkisikään kauemmas. On siis katsottava lähelle.
Kukaan tai mikään ei ole vielä rikkonut hämähäkinseittiä, jonka kastepisarat ovat tehneet näkyväksi.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Susitaival: Kaunisjärvi - Jorho

Kolinpolku: Uuro-Urkkalampi

Jyväskylä: Laajavuoren Pirunluola