Jalkaisin

Kävelen hissukseen Vapaudenkadulta Väinönkatua ylöspäin. Kadun toisella puolella ei ole enää "maitolaituria" , hassua modernia pömpeliä, mutta jotain kivoja yksityiskohtia Väinönkadun varrelta aina löytyy. Kuten nämä Alvar Aallon työväentalon pariovien mainiot ovenkahvat, joilla on kummallakin oma sateensuoja yllään. Työväentalon Aalto-salin oven yllä sisäänkäyntiä suojaa hieno, värikäs katos siroine kannatinpylväineen. Kun ajattelen Alvar Aaltoa, ei ensimmäisenä tule mieleen näin pirteitä väriyhdistelmiä, vaan ennemminkin hillitty värimaailma ja erityisesti valkoinen väri. Onneksi hänen arkkitehtiuransa alusta on säilynyt näitä toisenlaisiakin töitä. Seuraavassa korttelissa torille päin on portaikko, josta voi nousta Kauppalaispihalle ja oikaista siitä Asemakadulle. Rappusten viereinen katutaideteos lie luvan kanssa tehty, mutta se on jo pahasti rapistunut ja työ päälle on vetäisty epätaiteellisia raapustuksia. Vastapäätä edellisiä rappusia voi puolestaan katsa...

Olen kävelemässä Jyväskylän yliopiston Seminaarinmäen kampuksen halki, silmät paljolti maan kamaralla; reitti on muhkuraisesta jäästä liukas. Onneksi vilkaisen oikealle yliopiston päärakennuksen ja omenapuiden väliselle lumiselle aukiolle, jossa sekalaiset lumiveistokset kylpevät iltapäivän auringossa. Oletan että asialla ovat olleet koululaiset eivätkä opiskelijat? Hetki lumiveistosten parissa saa minut pysähtymään kampuksen päärakennukselle. Arkkitehti Alvar Aallon suunnittelema yliopiston päärakennus tunnetaan yksinkertaisesti kirjaimella C. Harvempi kulkija on kuullut sen koko nimi on Capitolium , jota ei mainita edes opasteissa. Päätän astua sisään pienelle tutkimusmatkalle, jos ovet ovat vielä auki. Aulan kahvila Aallokko on kiinni, joten kupposta ei irtoa. Kahvilan alkuperäinen Belvedere -nimi ei pystynyt kilpailemaan uuden nimen kanssa kaupungissa, jossa aalto -sanan variaatiot ovat hämmentävän suosittuja... Upea narikkaa kiertävä tiski kiiltävine puureunuksin...

Tallustan Ruusupuistoon pakkaspäivään sonnustautuneena, tarkoituksena nauttia hetki auringon viime säteistä ulkoilmassa näin kauniina päivänä. Lehtijuttu mainitsi jotain Keski-Suomen museon erityisestä ulkovalaistuksesta, mutta eihän sitä vielä tähän aikaan niin näe. Toisaalta, sininen hetki alkaa lähestyä, luonnonvalon määrä vähenee. Lumimaisema on jo voittopuolisen sininen ja pikku hiljaa valaistut alueet alkavat erottua museon ulkoseinistä. Keski-Suomen museon ulkovalaisimet syttyvät päivän hämärtyessä aluksi punahehkuiseen valoon, joka hetken kuluttua rauhoittuu valkoiseksi valoksi. Hrrr. Pakkasessa kävely on tehnyt tehtävänsä ja minun tekee jo mieli sisälle lämmittelemään. Käyn Alvar Aalto-museon ovesta sisälle. Perjantaisin museoon on vapaa pääsy, mutta tänään on oikea tuplabonuspäivä: seinällä huomautetaan, että nyt on Alvar Aallon syntymäpäivä (3.2. 1898), minkä kunniaksi Café Alvar-kahvilassa tarjotaan ilmaiset kakkukahvit! Mainio minttusuklainen kakku ja te...

Jyväskylän Aalto-salille virtaa sunnuntaiaamuna väkeä pääoven koristeellisen katoksen alitse. Moni muukin lienee sunnuntaikävelyllä, vaikka kylmä päivä onkin.   Alvar Aallon suunnittelema työväentalo (1925) on tänään politiikan näyttämönä, kun toinen vaalien finaaliin päässeistä presidenttiehdokkaista pysähtyy kaupungissa. Työväentalolla voi kokea monenlaisia valaistumisen hetkiä. Heti A-salin sisääntuloaulassa eli naulakkokerroksessa ainakin yhdestä kattolampusta huomaa, että Aallon muotokieli oli 1920-luvulla vielä iloittelevan koristeellinen! Ylös johtavia portaita reunustavat pylväät on yläosastaan naamioitu riemastuttavan värisiksi, klassisen mallisiksi ruukuiksi. Korkeutensa puolesta avaraa (muutoin kapeahkoa) yläaulaa valaisevat kultalehvin koristellut kattokruunut - ja näin päiväsaikaan valo tulvii tilaan korkeista, kapeista ikkunoista. Aalto-salin takaseinä on täältä aulan puolelta kaareva ja seinää peittävät ornamenttisomisteiset nelikulmi...