Jyväskylän Aalto-salille virtaa sunnuntaiaamuna väkeä pääoven koristeellisen katoksen alitse. Moni muukin lienee sunnuntaikävelyllä, vaikka kylmä päivä onkin.
Alvar Aallon suunnittelema
työväentalo (1925) on tänään politiikan
näyttämönä, kun toinen vaalien finaaliin päässeistä
presidenttiehdokkaista pysähtyy kaupungissa.
Työväentalolla voi kokea monenlaisia valaistumisen hetkiä. Heti A-salin sisääntuloaulassa eli naulakkokerroksessa ainakin yhdestä kattolampusta huomaa, että Aallon muotokieli oli 1920-luvulla vielä iloittelevan koristeellinen!
Ylös johtavia portaita reunustavat pylväät on yläosastaan naamioitu riemastuttavan värisiksi, klassisen mallisiksi ruukuiksi.
Korkeutensa puolesta avaraa (muutoin kapeahkoa) yläaulaa valaisevat kultalehvin koristellut kattokruunut - ja näin päiväsaikaan valo tulvii tilaan korkeista, kapeista ikkunoista.
Aalto-salin takaseinä on täältä aulan puolelta kaareva ja seinää peittävät ornamenttisomisteiset nelikulmiot. Hmm, tämä lyhty muistuttaa Tapionkadulla sijaitsevan Aira-talon ulkolyhtyjä!
Täyttä Aalto-salia valaisevat alkuperäiset, tähden muotoiset kattolamput, joiden alla tilaisuuden tähti puhuu ja kohtaa kannattajiaan.
Salin peräseinällä ojentautuvat pehmeästi kaartuvat, simpukkahattuiset pienet valaisimet.
Presidenttiehdokas
Pekka Haavisto poistuu kampanjatilaisuudesta tyytyväisen näköisenä kohti Kuopiota. Minä puolestani jatkan matkaa kävelykatua pitkin ja olen kiitollinen lämmitetystä kadunpätkästä vain siltä osin, että sillä ei ole huopikkaille liukasta jäätä. Lumeton katu kun tuntuu turkasen kovapintaiselta huopatossun alla.
Kirkkopuistosta löytyy yksi iloisten lintujen koristama sähkönjakokaappi. Virallisesti sähkökaappien ulkoasua ei Jyväskylässä ole tietääkseni koskaan saanut parannella taideteoksin - vielä. Toivossa on hyvä elää; jotain piristystä nämä pömpelit kaipaisivat muuallakin.
Luvattoman huonoon kuntoon päästetty
Suojeluskuntatalo - tai
Valtiontalo - (
Alvar Aalto, 1928-29) on nyt huputettu, koska sen remontti on viimeinkin alkanut.
On tosi ilahduttavaa, että Kilpisenkadun puolella pressua kuvittaa tyylikkäästi rakennuksen julkisivua mukaileva piirros ja Vapaudenkadun puoleisella seinällä puolestaan on piirros (ilmeisesti) rakennuksen valmistumisajankohdalta. Kyllä tämä peruslainapeitteet voittaa...
Kirkkopuiston penkkejä peittää paksu lumikerros. Tuohon mukavasti istuakseen tarvitsisi takamuksen alle vähintään solumuovialustan tai lampaantaljan, mutta onhan siihen näemmä voinut istahtaa ilmankin.
Yliopiston kampuksella Aallon suunnittelemat rakennukset heijastelevat modernimpaa maailmaa. Punatiiliseinistä saa etsiä tyystin toisenlaisia yksityiskohtia kuin arkkitehdin 1920-luvun töistä. Kulmikkaasti taittuvia seiniä, yksi ainoa ikkuna ylimmän kerroksen nurkkauksessa, yksinkertaisia ovenkahvoja.
Pakkaslumi peittää visusti koko kampusaluetta puistoineen. Aallonpuistoon auringon säteet osuvat talvisin iltapäivällä, joten silloin on paras aika kuljeskella näillä yliopiston kävelyteillä. Pudotan huomaamattani lapasen, mutta takanani kävellyt herrasmies palauttaa sen huomaani jo ennen kuin ehdin sitä kaivata.
Kauniilta kampusalueelta ei nyt pääse kulkemaan suoraan Moirislammen vieritse Voionmaankadulle, koska alueen kunnostustyöt jatkuvat. Toivottavasti reitti avautuu pian takaisin.
Jäämuodostelmat kimaltelevat auringossa. Pitkäkadulla lyhtypylvään mainospaikka on tyhjänä, mutta kehyksiin syntyy näkökulmasta riippuen esimerkiksi jääpuikkoinen taideteos, naapuritalon räystään ja syöksytorven avustuksella.
Taas tulee todistettua, että pakkaspäivänä parhaimmat kävelyjalkineet ovat perinteiset huopikkaat - kumipohjilla varustettuna - joissa varpaita ei palele!
Kiitos. Suunnittelin itsekin käyväni katsomassa Pekka Haavistoa ja vielä enemmän mielenkiintoani kutkutti Aaltosali koristeluineen. Mutta en jaksanut nousta tarpeeksi ajoissa ja kuulin,etteivät kaikki halukkaat olleet mahtuneet sisäänkään. Upeaa, ei-aaltomaista arrkitehtuuria. Taidan pitää tämän tyylisestä Aallosta enemmän.
VastaaPoistaHuopikkaat minulla on ollut vain lapsuudessa,eikä silloinkaan kovin pitkään, sillä äiti huomasi että siskokset eivät pysy huopikkailla pystyssä :P Tekisi mieli kokeilla uudelleen näin aikuisiällä.
Jep, täyttä oli; ilmeisesti jopa 100-200 ihmistä oli oven takana (ja osa jaksoi jonottaa jopa 40 minuuttia sisälle!). Työväentalo oli kaunis paikka tilaisuudelle.
VastaaPoistaTäytyy tunnustaa että kaaduin itse huopikkailla tänään, yhdessä jäisessä kulmauksessa, mutta sitä sattuu oikeasti todella harvoin. Nyt on sellainen pakkasjakso, että parempia töppösiä ei ole :)