Jalkaisin

Kulhanvuoren luonnonsuojelualue Saarijärvellä on hieno retkikohde paitsi kesällä, myös talvella. Talvella pieni ongelma on se, että Kulhanvuoren viralliselle parkkipaikalle saakka tietä ei aurata. Onnistuin itse saamaan auton parkkiin Konttimäentien ja Pirttisuontien mutkaan; toinen vaihtoehto retken aloituspaikaksi olisi ollut Pirttipuron mylly. Hiihtäjille tarjolla on lumitilanteen salliessa retkilatu Konttimäeltä. Käveltyäni (vain) sulan maan aikana käytössä olevan parkkipaikan ohi aiempien kulkijoiden jälkiä pitkin oli edessä ladun vierus. Sulan maan aikana tuon sivakointiväylän alla on polku. Pian saavuin huussin ja puuvajan kohdille, missä oli myös päreopaste tulipaikalle. Haistelin hieman ilmaa ja kyllä, tunsin nenässäni savun tuoksun. Niinpä laskeuduin Iso-Mustan rannan tulipaikalle, jossa pariskunta oli juuri lopettelemassa omaa evästaukoaan. Kaivoin repustani esiin termospullon ja teetarvikkeet sekä eväspiirakat. Ja pengoin reppua: missä, missä makkarat? Turkanen. Matkalla o...

Pyhäinpäivän viikonlopun pyhäaamuna heräsimme Saarijärven hienoissa maisemissa Häkkilässä Koskelan tilalla . Edessä oli Halloween Hiken jälkeen taas kiva ulkoilupäivä ja arvoimme vain, mistä aloittaa – valinnanvaraa kun oli! Ennen Pyhä-Häkin kansallispuistoa päätimmekin suunnata kulttuurihistorian pariin. Pyhäkankaan karsikkometsä kutsui päivän aluksi. Pyhäkankaan karsikkometsä oli ollut itselläni mielessä jo pitkään ja kerran oli sitä käynyt etsiskelemässäkin, mutta liian hatarin paikkatiedoin. Nyt sen sijainti löytyi helposti Retkipaikan jutun kautta ja ihan lähitienoolta, Häkkiläntien varresta. Karsikkopuut ja Pyhäkangas No mikä sitten on karsikko? Karsikko viittaa ensinnäkin siihen, että puusta karsitaan oksia. Karsikko-sanaa käytetään sekä yksittäisistä karsikkopuista että karsikkopuiden muodostamasta metsästä ( lähde: Taivaannaula ). Pyhäkankaan karsikkometsä (tai lyhyemmin karsikko) on vanhaa perua. Tänne on johtanut kirkko- ja kievaritie jo 1600-1700-luvuilla ja karsikkoalue ...

Uurainen antoi minulle aurinkoisen herätyksen Marjoniemen tilalla mukavassa aitassa. Talonväki oli joutunut lähtemään aamuvarhaisella reissuun joten nautin aamiaisen omine nokkineni aittahuoneessa. Kiitos vedenkeittimen, onnistui myös tee ja aamupuuro. Päärakennus näytti näin aamusella ihan toiselta kuin iltahämärissä saapuessani. Suorastaan häikäisevältä. Ennen kuin viipotin tieheni, kurkkasin päätalon taakse Sääkspää-järvelle ja rantalaitumelle, jolla käyskenteli tilan islanninhevosia. Aikamoinen idylli, mutta lähdettävä oli! Marjoniemestä siirryin hiekkatietä Multia-Uurainen -asvalttitien varteen ja kohta olisi ollut kevyen liikenteen väylällä tarjolla jopa levähdyspenkki. Ei nyt ihan vielä sentään! Seuraavasta T-risteyksestä sain kääntyä vasemmalle, kohti Uuraisten keskustaa. Hieman ennen Uuraisten keskustaa huomasin vasemmalla puolellani päiväkodin. Sen nimen keksijällä on ollut sana hallussa: Päiväkoti Pikkula … Keskustassa tuli vastaan myös Kauneushoitola Sievä (loistonimi!) j...

Metsään mielin nauttimaan hienosta syyssäästä. Saarijärven matkailuesite esitteli Kulhanvuoren ja Syvänojanrotkon rauhallisena päiväretkikohteena ja jo matkalla sinne kävi selväksi, että sellainen oli edessä...  Kulhanvuoren luonnonsuojelualueelle mennäkseen pitää nimittäin olla tarkkana kartan kanssa tai naputella navigaattoriin osoite Konttimäentie 1100.  Kohteeseen kun ei ole pahemmin tienvarsiopasteita, ainakaan Saarijärven suunnasta! Piti vain sitkeästi jatkaa kuoppaista pikkutietä vielä Maantie päättyy -kyltin ohitse... Ja tulihan se sieltä, Kulhanvuorelle osoittava harmaa tienviitta. Edellinen visiittini Kulhaan osui talvipakkasille ja silloin jätin auton tähän tien varteen, koska lopputietä P-paikalle ei aurata talvisin. Parkkipaikalla oli yksi ainoa auto ja sen haltija tuli vastaan, kun kävelin kohti Kulhanvuoren luontopolun lähtöpaikkaa. Kameran kanssa liikkeellä ollut herra oli ihastuksissaan - niin hieno paikka! Odotin itsekin, miltä maasto näy...