Jalkaisin

 Sunnuntaikävely vie Kortepohjan kautta kohti Palokkaa. Emännäntien ja Korteniityntien risteyksen yläpuolella, Laajavuoren hotellin puolella, on jo useampi uusi kerrostalo kohonnut harjakorkeuteen. Kun saavun Palokkaan, näen Korppumäen ja Palokankeskuksen välissä uusia, pitkiä ojia ja kaivantoja; Sekametsän eteen noussut K-Rauta ei varmasti jäänyt viimeiseksi uudeksi liikekiinteistöksi niillä nurkilla. Kuinka kauan onkaan siitä, kun tuon nyt rakentamista odottavan, välillä pajukon valtaaman pellon poikki kulki ihan asvalttitie Korppumäkeen? Ja liukkaalla kelillä vaikeuksissa olleita Välisen busseja... Pappilanjoen ylitettyäni käännyn sen rantaa seurailevalle kävelytielle. Kävelijöitä on loistavassa auringonpaisteessa liikkeellä runsaasti. Kun pysähdyn, kuulen minua ohittavien naisten pohdiskelevan, että moni muukin on saattanut lähteä tätä järveä kiertämään, karkuun Rantaraittia kiivaasti sauvovia rullaluistelijoita. Palokkajärvi kimmeltää jo osittain vapaana jäästä. Virtaava ve...

Yliopistolla Seminariumin Ryhtilän puoleinen päätyovi on lupaavasti auki. Remontti on vastikään valmistunut... Rohkenen astua sisälle hetkeksi. Oven vieressä on lappunen, jossa kerrotaan opastetuista kierroksista talossa lauantaina. Parin alakerran huoneen ovi on auki ja kurkkaan niihin nopeasti - kuinka hienon näköistä! En tiennytkään, että alakerrassa on tallessa komea vanha uuni! Käytävän seinillä on muutama upea mustavalkoisesta ryhmäkuvasta tehty valokuvasuurennos. Yläkerrasta kantautuu sointuvaa mieskuorolaulua. Viralliset avajaiset ovat menossa, mutta sinne ei satunnaisella ohikulkijalla ole asiaa. On palattava tutkimusmatkalle rakennukseen huomenna tai lauantaina, tai sitten joskus toiste. Lounaispuiston kohdalla alkaa yhtäkkiä tulla nälkä. Mitä ilmeisimmin grillikioskin lettujen tuoksu saa ajatukset vappuun ja lähestyvään munkki-tippaleipäkauteen. Muistan toissailtaisen mustarastaan ylilennon Rantaraitilla, lintujen laulun Ylistönrinteeltä. Kaupungin halki myöhemmin jatkaes...

Pikkuruiset, rapsakat lumikiteet pommittavat muutaman minuutin päätäni, eikä taivas osaa päättää, antaako auringon paistaa vai onko jonkin sortin sateen vuoro. Siispä vaihteleva kävelysää. Kramsunkatu 10:n suloisen puutalon fillarikukkateline on jo herännyt kevääseen; narsissit ovat päättäneet selvitä, tuli mitä tuli. Rantaraitilla potkiskelee jo rullaluistelijoita. Kevätkunnossapito on hoitanut ikävän sepelin pois kulkuväyliltä rullien kulkua hidastamasta. Mutta Kuokkalan sillan luona yllättää talvikunnossapito. Siis sen puute. Joka tarkoittaa jälleen kerran sitä, että kävelijöiden portaat on teljetty rasittavilla puomeilla ja joka puomissa töröttää vihaamani kyltti "ei talvikunnossapitoa". Herää pahvi! Lumi suli näiltäkin rappusilta jo ajat sitten. Törmään luonnollisesti samanlaiseen esteeseen Lutakon puolen rappusten luona. Sillan autometelistä äkeänä kierrän vielä lenkuran että pääsen jälleen rauhaisaan rantaan. Pitääkö noiden kulkuesteiden poistamisesta tehdä kirjallin...

Korkeakosken arvoitus saa minut nyt lumen kaikottua taas pohtimaan, mistä vesiryöppy tulee. Korkeakosken varsinaisen putouksen yläpuolella seuraan Keljonkadun varresta iloisena ryöppyävää kevätuomaa, joka näyttää johtavan Länsi-Päijänteentien alle - aivan eri suuntaan, kuin mistä olen odottanut. Päätän tutkia kotona kartasta, minne uoma siitä jatkaa. Jyväskylän karttapalvelun nettimaastokartan perusteella uoma saa alkunsa Köhniönjärvestä! Yllättävää, vaikka toisaalta, Köhniönjärvi on suhteellisen lähelläkin. Aina sitä oppii. Keski-Suomen päivän kunniaksi muutamalla museolla on tapahtumia ja vapaata pääsyä tarjolla. Liikunnallinen osuus muuttuukin paikoin hitaaksi jalkojen liikutteluksi taiteellisten elämysten edessä. Jyväskylän taidemuseon näyttelyssä saan täytettäväksi miettimistä vaatineen kysymyslapun Stefan Nyströmin Portraits of Mind and Body -näyttelystä - viime hetkellä, koska se näyttely on esillä viimeistä päivää. Saan itse valita, mistä kahdesta muotokuvasta annan komme...

Kevät. Se on tuulta, joka kantaa lupausta lämmöstä. Ojanpientareiden tuijotusta: viimeinkin leskenlehtiä. Pajunkissojen ihmettelyä: vieläkö tekin siellä puissa, eikös jo kohta soisi näyttää vähän vihreää. Pihatuijien suojausta kevätauringolta säkkivirityksillä... Mutta minä näen rivitalon pihassa vain neljä burkhaan verhoutunutta hahmoa, jotka seisovat itsepintaisesti paikallaan, enkä tiedä, mihin suuntaan he katsovat. Pölypilvet pöllähtävät ilmaan autojen ajaessa ohi, vaikka osa väylistä on jo onneksi puhdistettu hiekasta ja irtosorasta. Yritän päätellä, että ehkä Nisulankadulta Viitaniementielle laskeutuvan Kisakadun jalkakäytävillä pidetään tarkoituksella sorakerrosta, jotta fillaristit eivät pystyisi ajamaan liian lujaa, koska jarruttaminenkin olisi vaarallista. Lumikasat pienenevät päivä päivältä. Maisema on vähävärinen vielä tovin. Niin Tuomiojärven kuin Jyväsjärven jäältä näkee, missä kulkuväylät ovat jääkaudella 2010 olleet, mutta kulkijoita ei enää näy. Onneksi. Kierrän Jy...

Turkoosit aallot mäiskäyttävät itsensä rantaan niin raivolla, että pisaroita lentelee minunkin päälleni asti, vaikka kävelen muutaman metrin ylempänä Englantilaisten promenadilla, Promenade des Anglais . On jännä juttu, miksi kaupungin nimi on suomen kielessä italialaisittain Nizza, eikä Nice. Vai onko suomeksi käytetty nimitys muka peräisin jo ennen vuotta 1860, jolloin kaupunki kuului satojen vuosien ajan Sardiniaan? Tai kenties on kyse vain helpommasta ääntämisestä meikäläisille. Nyt ei voi vain laiskasti promeneerata, on käveltävä tositarkoituksella, etunojassa. Tuuli painaa vastaan, kun astelen lentokentän suunnasta kohti keskustaa ja vanhaa kaupunkia. Välillä puuska tarttuu minuun oikeasti, enkä jaksa olla ihailematta muutamia pyöräilijöitä, jotka urheasti polkevat sivuvastaiseen tuuleen. Promenadilla ohitan myös sinisten pyörien parkin: satunnainen käyttäjä voi vuokrata fillarin 1 eurolla/päivä (kännykkä+pankkikortti tarvitaan). Jos hankkii vélo bleu -fillarikortin, vuosimaks...

 Gorbion kylän aukion keskellä ylvästelee keväänvihreässä lehtiasussaan jo osin ontto jalava, joka on istutettu vuonna 1713. Käännyn ylös kohti Col de la Madonea mutkittelevalle reitille ja olen kiitollinen vaelluskengistäni polun muuttuessa kiviseksi. Tältä siis tuntuu vaihtaa kotoinen tasamaa oikeaksi ylämäeksi. Jonkin aikaa noustuani alan epäillä, että juomaveteni ei välttämättä riitä koko päivän kulkemiseen tällä syrjempään & reilusti ylös suuntaavalla reitillä näin aurinkoisessa kelissä, enkä kiittele myöskään sitä, että kyydissä ei ole ohutta fleeceä kevyempää pitkähihaista. Käännyn katsomaan taakseni. Alhaalla välkehtii Välimeri. Hyvä on, ei kannata olla typerä, jos varusteet ovat puutteelliset! Siispä takaisin Gorbioon ja sieltä alempana kulkevalle GR51-polulle, jota kulkiessani voin ihailla koko ajan merimaisemaa tarpoessani keväisiä rinteitä. Rantaviiva on täyteen rakennettu. Lintuperspektiivistä näkyvät nauhana yhteen kasvaneet Menton, Cap Martin ja Roquebrune. GR ...

Jyväskylän kävelytiet ovat nyt pääosin kuivia. Mitä nyt toisin paikoin, esimerkiksi Rantaraitilla, hieman tulvii. Ainolan alueen kohdalla savivelli on valunut jo kävelytielle asti, taiteellisia kuvioita muodostaen. Rantaraitilla oli tänäänkin runsaasti liikkujia, enimmäkseen kävelijöitä. Joten onneksi Keskisuomalaisen juttu (1.4.) väylän omistamisesta lumiseen aikaan (aurausrahojenkin säästämiseksi) työmatkahiihtäjien käyttöön oli aprillia ;-) Rentouttavalla kävelylenkillä ei tietenkään pitäisi puntaroida liikaa vauhtia, mutta tänään pohdin sitäkin. Kumpi on siedettävämpää kävelyllä? Se, että tulee esimerkiksi Rantaraitille sivutieltä ja huomaa kävelevänsä jotakuinkin samaa vauhtia kuin vain muutaman askeleen edellä kulkija,  jolloin kävelee niin lähellä, että helposti tulee pakkomielle joko kävellä vähintään samaa vauhtia / hiljentää omaa vauhtia, ettei olisi ihan toisen niskassa / kiihdyttää omaa vauhtia, että pääsee ohi? Vai onko siedettävämpää olla itse se toisen edellä k...

Joutsenetkin ovat jo kevätkävelyllä Tuomiojärven jäällä, mistä kuulin tämän kevään ensihuudot eilisiltana. Pieni sula alue oli houkuttanut siihen kaksi pariskuntaa tauolle; hyvä siinä oli sukia sulkia. Tänään oli mukava uhmata säätiedotusta, joka oli luvannut puolenpäivän aikaan sadetta, mutta se oli puppua...Aurinko lämmitti ja piristi upeasti kävelyllä Jyskän suuntaan. Rantaraitilla tuli vastaan runsaasti säästä nauttivia kävelijöitä ja pyöräilijöitä; runsas irtohiekka ja kenties asvalttiin paikoin ilmaantuneet halkeamatkin pitävät vielä rullaluistelijoita loitolla reitiltä. Äijälänsalmi lainehtii vapaana eikä viene kauan, kun sula laajenee Jyväsjärvelle. Talvella tehdyt hakkuut Rantaraitin varrella ovat tehneet kävelytien vieristä avaria niin, että moni tähän saakka komeita puita valaissut, maasta ylös suunnattu valaisin taitaa jäädä nyt työttömäksi. Tai valokeila sojottaa vain suoraan taivaalle, eikä valaise mitään mielekästä. Tulikohan hakkuusuunnitelmaa tehneille tai toteutta...

Näillä kevätvesillä kulkiessa tulee tuijoteltua jalkoihinkin. Seminaarinkadun varressa, yliopiston kirjaston edessä on oikein herkkulammikko, kuten joka vuosi... Nyt oli vielä mukavan tuuleton päivä, eikä tyynen veden kuva sekoittunut kuin satunnaisista askelista. Jos jollakulla nimittäin sattui olemaan kumisaappaat jalassa, eikä ollut tarvetta kiertää allasta. Viitaniemen montun tekojää on myös alkanut muuttua vedeksi, jonka alta paljastuu jo tekonurmea. Montun viereinen kävelytie on paikoin muuttunut vesitieksi, johon tosin heijastuu hienosti kevätilta. Maisemia voi nyt siis ihailla ihan jalkoihinsa tuijottaen!