Jalkaisin

Iso-Haukisen rantamaisemissa, upouudessa teltassa melko hyvin nukkumani yön jälkeen (maa hieman vietti alaspäin...) heräsin jälleen kauniiseen päivään. Iltahämärissä en ollut niin paikkoja tutkaillut, joten aamumyslin ja -teen aika oli siihen oivallinen. Polttopuita ei laavupaikalla ollut tarjolla, mutta sapuskahuoltoa varten minulla oli trangia matkassa. Laavun edustalta sai katsella somaa järvimaisemaa ja taivas oli mahtavasti pilvetön. Iso-Haukisen vanha laituri oli notkahtanut, mutta kyllä sitä pitkin pääsi varovasti kulkien aamupesulle. Kiitos kuivan ja lämpimän sään, edellisenä päivänä suo-ojaan sukeltanut vasen vaelluskenkäni oli jo huomattavasti kuivempi :) Sitten kutsuikin jo leppoisa metsäpolku, jonka varressa näkyi edelleen mukavasti sinisiä Keski-Suomen maakuntauran maalimerkkejä. Netistä printtaamastani tuoreesta kartasta paljastui, että jalkojeni alla oli Kirkkopolku . Kuulosti täysin loogiselta, sillä olinhan minäkin matkalla kirkolta kirkolle: Petäjäveden v...

Heräsin Keskimmäisen Vuorijärven rantamaisemissa aamukahdeksan maissa aurinkoiseen päivään, keittelin teevettä ja vaikka normaalisti puuroihmisiä olenkin, söin edessä olevan pitkän kävelypäivän virranlähteeksi pussillisen mysliä. Olen retkillä laiska kokkaaja ja popsin useimmiten näitä lisää-vain-vesi-pöperöitä. Huokasin mielessäni, että elokuu on minulle sopivampaa retkeilyaikaa, sillä silloin aamiainen saa tervetullutta makulisää metsien marjamättäiltä... Pakattuani teltan ja muut romppeet takaisin rinkkaan piti vielä tehdä lopullinen reitinvalinta: lähtisinkö etsimään v. 1985 Keski-Suomen maakuntauran polun jäänteitä läheisen Käärmevuoren maastosta vai hakeutuisinko vanhalle reitille mutkan kautta? Edellispäivän maastokokemukset olivat iskostaneet päähäni sen verran pessimismiä vanhan polun suhteen, että valitsin oman reitityksen. Alkakoon tämä kävelypäivä reitin tuntumassa kulkevia metsäautoteitä ja polkuja pitkin. Käärmevuori jääköön koluamatta. Niinpä lähdin tallaamaan me...

Oli jälleen aika jatkaa entisen Keski-Suomen maakuntauran tutkimusretkiä: viime torstaiaamuna nousin Jyväskylästä aamubussiin ja matkasin Saarijärvelle. Saarijärven keskustasta oli vielä suoriuduttava ilman autoa noin 22 kilometrin päähän Pyhä-Häkin kansallispuistoon... Otin miettimisaikaa käymällä kaupassa täydentämässä eväitä (mm. aivan loistavia liperiläisiä karjalanpiirakoita) ja päädyin siihen, että yritän liftata. Se tarkoitti alkumatkan kävelyä kansallispuistoon johtavan, hiljaisen tien varteen ja kärsivällisyyttä, mutta noin 3 kilometrin kävelyn ja peukalonheiluttelun jälkeen sain ystävälliseltä mökkiläiseltä kyydin Pyhä-Häkkiin saakka. Retkiliftari kiittää! Viitasaaren ja Saarijärven välillä kulki vielä 1980-luvulla Keski-Suomen maakuntauran osuus nimeltään Pyhä-Häkin erämaavaellus . Reitin pohjoinen päätepiste oli Ruuponsaaren liikunta- ja lomakeskus, eteläpäässä matkaa saattoi jatkaa tällä reitillä Saarijärven keskustasta aina Summassaareen saakka, jolloin matkaa kertyi...