Jalkaisin

Käsityöläiskadulla Turussa alan jo ihastella jugend-taloja. Täällä olisi kiva tehdä opastettu jugend-kävely, ainakin. Ja Akateeminen kävely , joihin voi osallistua ryhmättä. Harmi, ettei ohjelma nyt anna myöten. Yliopistonkadun kulmauksessa on poikettava viehättävään Pieneen kirjapuotiin , jossa on kirjojen lisäksi mainio korttivalikoima. Yliopistonkatu jatkuu kävelykatuna, jolla feissarit parveilevat aktiivisina. Väistän heidät onnistuneesti. Vasemmalta bongaan pronssisen hevosveistoksen, jonka selässä on pikkuruinen omena. Tässä on jotain tuttua... Rafael Saifulinin Onnenhevonen tuli turkulaisten iloksi 31.3.2007. Yhtä kaviota suojaa nyt sininen neulegraffiti. Hevosen pinnassa riittää tutkittavaa, kuten Helsingissä Lasipalatsin viereisessä Saifulinin pronssituolissa. Mahtavaa että tällaisia teoksia on ulkona, eikä museoiden kätköissä. Torilla on vilkasta keskellä päivää.  Jos haluaa lähituottajien ruokaa, niin täältä sitä saa - on itseviljeltyjä tuotteita, kuten ainakin yksi t

Kävelen rännikatua kohti Kuopion toria, kun edessä oleva ihmisruuhka pysäyttää. Kummisedän kohdalla tapahtuu: tanssitapahtuma Paikallisliike 10 - tanssin olohuone on vallannut palan pihaa ja katua keskustassa. Kaikenikäiset katsojat ovat ryhmittyneet oranssin narun taakse, joka jättää kahdelle miestanssijalle ja heidän yhden miehen taustabändilleen tilaa. Tanssiteatteri Minimin esityksestä Manners of success on ehtinyt osa jo mennä, mutta luovin lähemmäs narua, jotta näkisin paremmin. Kaksi miestanssijaa sukkuloi tyylikkäästi ja vauhdikkaasti hiekalla, noukkii salonkinsa kaapista niin golf-mattoa kuin kuohuviinilaseja. Todellisia herrasmiehiä... Ja myös näin satunnaiselle ohikulkijalle hetki hauskaa, joka tekee päivästä paremman. Yleisön lämpimät aplodit tulevat sydämestä. Kiitos tervetulotoivotuksesta Kuopioon!

Kokosin muutamia vinkkejä opastetuista kävelykierroksista kesällä 2010 . On ilahduttavaa, että etenkin suuremmissa kaupungeissa pidetään jo useita sellaisia opastettuja kierroksia, joihin voi ilmoittautua yksittäinenkin kävelijä. Esimerkiksi Kuopiossa on tarjolla ryhmättömälle kulkijalle lähinnä opastettuja hautausmaakävelyitä, mutta kaupungista on tarjolla on kävelykartta, jossa on eri reittivaihtoehtoja. Esimerkiksi Turusta tällaisia löytyy mielenkiintoisen kuuloinen Akateeminen kävely. Mutta Kakolan alueelle järjestettävät kierrokset pitäisi varata ihan "Shop Online"-linkistä verkkokaupan kautta! Moinen tympii fiiliskävelijää. Pystyykö tuleva kulttuuripääkaupunki juhlavuonna parempaan? Jyväskylän kaupungin matkailusivulla sanavalinta hämää. Sen sijaan että mainostettaisiin reilusti kävely- ja bussikierroksia, matkailun pääsivun oikeassa laidassa on linkattu pdf-tiedostoon otsikolla "Katso tästä kesän 2010 yleisökierrokset". Kävelykierrosten tiedot ovat paremm

Väkeä kertyy puoli seitsemäksi pikku hiljaa entisen Tourulan koulun eli Vaajakoskentie 9:n pihaan. Alkamassa on Halssilan asukasyhdistyksen järjestämä maksuton kulttuurikävely, kolmas laatuaan tänä kesänä. Ensimmäisessä oli kuulemma satakunta osallistujaa, toisessa hieman vähemmän; tällä kertaa kävelijöitä näyttää olevan reilut 50. Ensimmäisistä tulijoista alkaen keskustelua viriää tuttujen ja tuntemattomien kesken. Joku näyttää mukaan ottamiaan vanhoja valokuvia, toinen kyselee, onko tässä koulua käyneitä mukana. Kävelyn järjestäjät jakavat opasmonisteita ja mikrofoni napsautetaan päälle. Suuren väkimäärän yli ei pelkkä puheääni liikenteen tuntumassa kantaisi. Pirkko Vuorinen aloittaa opastuksen kertomalla Tourulan koulusta, jonka 1940-luvun oppilaita hän itsekin on. Alkuperäisestä jo laajennettu rakennus valmistui 1912 vuotta aiemmin valmistuneen ja palaneen tilalle; siinä toimi alakoulu. Pihan toisella puolella on vanhoista koulun rakennuksista jäljellä vielä entinen yläkoulu vu

Kävelen ajatuksissani Viitaniemen halki, kun minut pysäyttää nuori neitonen. Haluanko oppia keppitemppuja? Haluanko että minulle näytetään keppitemppuja? Hämmästyneenä suostun yllättävään ehdotukseen ja siirrymme asvaltilta pois autojen tieltä. Nurmikolla alkaa henkilökohtainen keppitaitonäytös. Koiranulkoiluttajat pysykööt kauempana. Näitä keppejä ei Mustille heitellä. Sirkustaiteilijan alku käyttää jonglöörausvälineinään kolmea keppiä (googlaus: flower stick), joista sitä tupsupäistä flower stickiä heitellään ja pyöritellään kahden apukepin avulla. Saan ensin taitonäytöksen ja sitten pienen maanittelun tuloksena suostun opastettavaksi ja kokeilemaan tupsupäisen kepin nostelua, heittelyä ja tasapainottelua. Jo kaksi vuotta treenannut opettajani on innostunut sekä taitava ja jaksaa kannustaa aloittelijaa. Olen erityisen taitava kepin tiputtamisessa, mutta iloitsen, kun tajuan notkistaa polvia ottaessani apukepeillä tupsukeppiä vastaan ilmasta. Tämähän on oikeasti hauskaa! Haluaisinko

 Etsin Hiekkapohjasta pääsyä polulle kohti Jyväskylää. Ulkoilukartan mukaan maastossa kulkee peräti valaistu reitti, kiitos hiihtäjien. Mikä ajatus: valaistu vaellusreitti! Ei enää otsalampun kajoa metsässä, kun cityreippailija pinkoo pitkin kankaita... Noh, onpahan helpompi havaita Karhujärventien mutkasta tämä Metso-reitiksi nimetty leveä ura, kun sitä reunustaa valotolppien jono uskomattomasti Palokkaan asti. Alle kilometrin päässä kohtaan Näätäsuon laavun (yllä), joka on aivan polun vieressä. Polttopuitakin olisi lupaavasti. Pistäydyn Näätäsuon lammen rannassa ja jatkan leveää kärrytiepolkua kohti parin kilometrin päässä olevaa Ampujien majaa, josta kuuluu laukauksien ääniä pitkän aikaa. Reitti on merkitty paikoin puutolpilla, joihin on maalattu sininen viiva. Ampujien majalle tullessa varoitetaan vaarasta - ei ole tosiaan syytä kavuta polun vasemmalla puolella olevan vallin yli. Ampujien majalta voisi poiketa muutaman kilometrin lenkin Karhujärven laavulle, mutta jatkan matkaani

Väriä! Mäki-Matissa maalataan jopa katua! Satun tänään ihan vahingossa Oikokadun nurkille keskellä päivää ja on pakko käydä vilkaisemassa, mitä taideteoksia katuun syntyy. Mäki-Matin perhepuisto tarjoaa päivällä maalit halukkaille katutaitelijoille ja sen kyllä huomaa; pääosin nuoret taiteilijat käyttävät pensseleitään ja väriä reilusti asvaltilla. Varon hieman askeliani, ettei kengänpohjiin tartu jotain uutta, vielä tuoretta ja yllättävää - saattaisin jättää pirtsakoita jälkiä kohta muuallekin! Kun on paremmin aikaa, sitten mars tutkimaan katutaiteilijoiden työtä.

Tiistai-iltana Jyväskylän yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa oli Jyväskylän puutarhaseuran pihakävely, tarkemmin ottaen Ylistön kampuksella. Suunnittelija Hillevi Kotiranta yliopiston museolta johdatteli meitä Ylistön puutarhan puilta, pensailta ja muilta puutarhan viheriöijiltä toiselle. Tässä lehtosaarni, tuossa punalehtikoivu (kuva yllä) - sen lehdet ovat aluksi vihreät, lupailevat reunoilta tummaa ja tummuvat vähitellen jännittävän tummanpunaisiksi. Harmittavaa kyllä Ylistönrinteellä olevia puita ja kasveja ei ole merkitty pienin kyltein, jotka helpottaisivat meitä ei-kasvitietäjiä. Seminaarinmäellä kasvitieteellinen puutarha on helpompi uteliaalle kulkijalle siksi, että siellä on ilkivallasta huolimatta vielä noin satakunta infokylttiä jäljellä. Ylistön valkeita fysiikan, kemian ja nanoteknologian laitoksia ympäröivä puutarha-alue jää helposti huomaamatta. Myös rakentajat ovat yliopiston laajentuessa surutta tai vahingossa listineet esimerkiksi pajuja, jotka oli ihan

Omenankukat ovat jo pääosin sataneet maahan, mutta lilat ja valkoiset syreenit levittävät vielä makeaa alkukesän tuoksua, pihlajat yrittävät tulla huomatuiksi nekin. Yliopiston päärakennuksen takana, urheilukentän puoleisessa nurmikkonurkkauksessa harjoittelee useampi itämaisen taistelulajin harrastaja rauhallisia liikkeitä. Lyhdyn muureilla treenaavat parkouristit. Kampuksella Ilokiven ja Lyhdyn välimaastossa olen varma, että haistan myös lukuisat kielot. Kävelen oikealle Ilokivelle, missä viikonloppujuhlijoiden jäljiltä on jonkin verran roskia maassa. En olekaan aiemmin huomannut kiven kaiverruksia. Mitähän siinä lukee? "LAULA" tai "LAULAN"? Muusta en saa selvää. Punaisen riihen ovenpielessä mainostetaan jo elokuun iltoja ja Riihi-iltamia musiikkiohjelmineen. Villa Ranan puutarhan tuntumassa kukkii runsaasti jotain keltaista. Leinikkejä? Käännyn kampuskävelyn jälkeen Voionmaankadulta Pitkäkadulle, missä tyytyväinen kissa makailee ikkunalaudalla. Hyvähän siinä

 Narinkkatorille, Helsingin vanhan linja-autoaseman ja Kampin kulutuskeskuksen ja "liikenneterminaalin" väliin, on levittäytynyt muovijäteröykkiöitä. Ihmisvirrasta aina muutama pää kääntyy vilkaisemaan, mistä on kyse. Muoviroskan liepeillä on muutama iso pinkki-musta juliste, jotka selittävät Kaisa J. Salmen teosta Muovijätevyöry . Teokseen on käytetty 18 000 kiloa erilaisia muovituotteita vanhoista videokaseteista muovileluihin, jätemuoviin ja muovituoleihin. Näin me roskaamme, kulutamme. Teos muistuttaa harkitsevasta kuluttamisesta, kierrättämisestä ja lajittelusta hyötykäyttöä varten. Jäteröykkiöt ovat useimmiten poissa silmistämme. Tämäkin on hajuton muovijätevuori eli siitä siistimmästä päästä. Eikä se todellakaan kaunista ympäristöä. Salmen viimevuotinen työ oli Rautatientorille 100 000 gerberasta koottu labyrintti, jota en ikävä kyllä ole nähnyt kuin kuvista. Se loi todennäköisesti hymyn aika monen ohikävelijän kasvoille. Mitä mahtavat tämän muovivyöryn näkijät aj