Ympäristön taidetta

 Narinkkatorille, Helsingin vanhan linja-autoaseman ja Kampin kulutuskeskuksen ja "liikenneterminaalin" väliin, on levittäytynyt muovijäteröykkiöitä. Ihmisvirrasta aina muutama pää kääntyy vilkaisemaan, mistä on kyse. Muoviroskan liepeillä on muutama iso pinkki-musta juliste, jotka selittävät Kaisa J. Salmen teosta Muovijätevyöry. Teokseen on käytetty 18 000 kiloa erilaisia muovituotteita vanhoista videokaseteista muovileluihin, jätemuoviin ja muovituoleihin. Näin me roskaamme, kulutamme.

Teos muistuttaa harkitsevasta kuluttamisesta, kierrättämisestä ja lajittelusta hyötykäyttöä varten. Jäteröykkiöt ovat useimmiten poissa silmistämme. Tämäkin on hajuton muovijätevuori eli siitä siistimmästä päästä. Eikä se todellakaan kaunista ympäristöä.

Salmen viimevuotinen työ oli Rautatientorille 100 000 gerberasta koottu labyrintti, jota en ikävä kyllä ole nähnyt kuin kuvista. Se loi todennäköisesti hymyn aika monen ohikävelijän kasvoille. Mitä mahtavat tämän muovivyöryn näkijät ajatella? Kuinka moni ajattelee sitä järjetöntä määrää turhia tavaroita ja pakkauksia, joita päivittäin hankimme, käsittelemme ja heitämme roskiin?

Nainen kysyy minulta murteellisella suomen kielellä, mistä tässä on kyse; hän kääntää selityksen seuralaiselleen. Selitystäni vieressä kuunnellut mies tokaisee, että tähän saattavat ihmiset hyvinkin tuoda ohimennen lisää roskaa... Hmm, Salmi joutuu ainakin itse roudauttamaan teoksen tykötarpeet pois, toisin kuin viime vuonna, jolloin kaupunkilaiset hakivat innoissaan ilmaisia kukkia, kun teoksen esillepano päättyi.

Illalla Lasipalatsin kulmassa pysähdyn toisenlaisen teoksen ääreen. Olenkohan pyyhältänyt tästä aiemmin liian kiireisesti, kun en ole huomannut pronssituolia?

Upean tuolin takaa löytyy myös tekijän nimi: Rafael Saifulin. Tuolissa on lukuisia yksityiskohtia, taiteen, kirjallisuuden ja musiikin tuttuja nimiä, esineitä ja symboleita.

Tuoli, jota voi koskettaa, sivellä, tutkia. Ehkä siihen voisi jopa istua... Tässä hyvä syy hidastaa askeliaan ja ihan oikeasti pysähtyä ydinkeskustassa, kiireisen Mannerheimintien varrella. Näin jälkikäteen löytyi tuolin nimi: Valtaistuin. Sopiva kuningaskuluttajalle?