Jalkaisin

Kivijärven upeassa Lähteen talossa on ehtinyt toimia sen 200-vuotisen historian aikana muun muassa pankki ja sairaala. Suurten nälkävuosien aikana 1860-luvulla täällä yritettiin saada tolpilleen aliravitsemuksen vuoksi heikkoon kuntoon joutunutta väkeä. Lähteen talon hyvässä hoivassa talttui myös oma aamunälkäni mitä herkullisimmalla tavalla: puuroa mustaherukoiden kera, talon omaa omenamehua ja itse leivottua vehnä- ja ruisleipää sekä setsuuria! Voiko olla parempaa? Ennen kuin lähdin päivätaipaleelleni, Maikki- emäntä esitteli minulle vielä tilan vanhemman rakennuksen. Punainen pihatupa on entinen savupirtti, joka on kunnostettu rakkaudella hienoon kuntoon niin sisältä kuin ulkoa. Väylät olivat edellisillan sateen ja yöpakkasen vuoksi liukastuneet reippaasti. Ensiaskeleet reitillä Kivijärven keskustaan olikin otettava varovasti, mutta onneksi kevyen liikenteen väylä oli jo ehditty hiekoittaa. Kivijärven keskustassa Ohitin kotiseututalon ja Tainionmäen koulun. Kävin katsomassa lähempä...

Talviahon tulipaikka, Koirajoki, Salamajärven kansallispuisto. Näin unta, että poskelleni laskeutui sadepisaroita. Unessa nukuin taivasalla makuupussissa. Uni jatkui samanlaisena. Vasta hetken päästä tajusin, että nukuin taivasalla makuupussissa ja poskelleni tipahteli sadepisaroita. Voi pirskatti! Se niistä Kinnulan ja Kivijärven säätiedotuksista, joiden mukaan piti olla sateeton yö. Kello oli jotain neljä aamuyöllä. Kokeilin pimeässä makuupussin pintaa. Ei kovinkaan märkä. Ojensin käteni vieressäni lepäävän rinkan tykö ja kohta löysin kaiken varalta lähituntumaan jättämäni tarpin. En jaksanut edes nousta ylös, vaan levitin tarpin jotakuinkin suojapeitoksi ylleni ja jatkoin unia. Kun sitten oikeasti heräsin valoisalla, selvisi, että yöllä ei ollut onneksi satanut paljoa. Makuupussini oli ehtinyt kastua vain vähän ennen suojautumista. Opetus: vaikka illalla väsyttää, on fiksua varautua sateeseen, jos säätiedotukset yhtään arveluttavat. Koirajoen suvanto Talviahon tulipaikan edessä Oli...

Grumpy-risukeitin, alias Äksy. Heräsin Pitkälahden autiotuvalla erinomaisesti nukutun yön jälkeen. Keittimeksi retkelle olin pakannut mukaan lahjaksi saamani Savotan pienen risukeittimen, joka kulkee helposti mukana litteässä suojataskussa. Kasasin Äksyn nyt käyttöön ensi kertaa. Kokosin ”polttopuiksi” vain kuivaa puusilppua puuvajan lattialta ja pannullinen vettä puuroa & teetä varten kiehui tuossa tuokiossa. Ihastuin Äksyyn heti! Kävin täyttämässä vesipullon Salamajärven rannassa kaivolla ja sitten otin suunnaksi pohjoisen. Ihan kohta astuin ulos Salamajärven kansallispuistosta – saisin kiertää vielä aimo matkan, ennen kuin Hirvaan kierros palaisi kansallispuiston alueelle takaisin – ja lähdin astelemaan polkua miellyttävässä, pilvisessä säässä. Hirvaan kierros seuraa hyvän matkaa Peuran polun reittiä , joten matkalla tuli vastaan myös tämän keskisen Suomen pisimmän retkeilyreitin opasteita. Tikka lehahti lentoon lähimännyn oksalta ja jatkoi nakuttelua korkeammassa puussa. Sain ...