Jalkaisin

Olin haaveillut Pyhä-Nattasella käynnistä jo pitkään. Kun sitten saavuin Vuotson Majalle heinäkuun alkupuolella 2021 – jatkamaan kesäkuussa tänne päättämääni kävelyretkiketjua Suomen halki Vuotsosta kohti pohjoista – oli Pyhä-Nattanen jo peräti seuraavan päivän reittini varressa. Ilta oli kuitenkin niin houkuttelevan kaunis (ja seuraavan päivän kävelyrupeama sen verran pitkä) että keksin lähteä Pyhä-Nattaselle iltaretkelle. Polkupyörä olisi ollut tarjolla lainaksi Majalta, mutta päädyin lopulta autokyytiin Pyhä-Nattasen polun alkuun. Sompiojärventien varressa on parkkipaikka, jolta pääsee Sompion luonnonpuistoon kuuluvalle Pyhä-Nattaselle johtavalle polulle. Luonnonpuistossahan polulta ei saa poiketa. Taivalta huipulle on tätä lyhyintä reittiä pitkin vain kaksi kilometriä. Tälle illalle en pidempää taivalta kaivannutkaan, vaikka kävelysää oli mitä mainioin. Alkumatkasta kun seurana oli useampikin itikka! Alussa polulla tuli vastaan myös pitkospuita, mutta leveähkö polku-ura kertoi m

Kylläpä uni maittoi Peurasuvannossa, mihin olin kävellyt Vajusuvannosta edellisenä päivänä . Kun laittauduin lähtemään ja poikkesin hyvästelemään Peurasuvannon kahvilaan, sain Elinalta sain vielä matkaevääksi rasiallisen ihanaa mustikkatuorepuuroa. Tällä välillä ei nälkä pääsisi yllättämään! Ihan alkumatkasta ihastelin pientä suolämpärettä; Kurittukosken voimala jäi metsän taa piiloon. Opin ohimennen, mitä ”puskaparkki” tarkoittaa. Siellä niitä matkailuperävaunuja ja retkeilyautoja kökötti Kitisen rannassa. Kitinen tuli vielä lähemmäs, kun tie kulki vähän matkan päässä yllättäen ihan rannan tuntumassa. Tien toisella puolella olevan talon asukkaiden piti siis kipittää nelostien yli omalle laiturilleen ja rantaterassilleen. Ei varmaan ole montaa paikkaa nelostien varressa niitä, joista käväistään omasta saunasta uintireissulla valtatien yli. Tovin kuluttua pysähdyin tien poskeen levähtämään. Jalat voivat edelleen kohtuullisen hyvin, vaikka lepotauoista kiittelivätkin. Rakot olivat para

Vajusuvannon leirintäalueen mökissä sain hyvät unet, mutta pomppasin silti ylös jo 6.30, aamiaista laittamaan ja tekemään mökin lähtösiivousta. Kun sitten lähtiessä kävin palauttamassa mökin avaimen Vajusuvanto Campingin Heikki-isännälle, hän oli heti ystävällisesti tarjoamassa aamupalaa! Epäilenpä, että hän kaipasi juttuseuraa, mutta toista aamiaista ei ikävä kyllä tehnyt heti mieli. Lähdin siis aika pian takaisin tien päälle. Eteenpäin! Edellisenä päivänä taivalta Sodankylästä Vajusuvantoon oli ollut noin 34 km, tänään olisi edessä huomattavasti lyhyempi kävely eli noin 20 km. Ihan hyvä, sillä sääennuste lupasi +24-27 asteen lämpötilaa. Vaan olisi sittenkin pitänyt ottaa vähän hitaampi liikkeellelähtö: tajusin vain pienen matkaa käveltyäni, että olin unohtanut osan eväistäni mökin jääkaappiin. En silti kääntynyt takaisin. Niillä mennään, mitä mukana on. Alussa tallasin Petkulantietä. Ensimmäisestä risteyksestä kääntyi tie yli Kitisen, suuntana Kevitsa. Piti ihan googlata, että mikä

Sodankylässä tankkasin hotelli Sodankylän erinomaisesta aamiaispöydästä muun muassa uunissa haudutettua ohrapuuroa ja mustikkatuorepuuroa, sitten tavanomaisen jalkahuollon kautta reppu selkään ja menoksi. Edellispäivän taival Torvisesta Sodankylään oli loppuosaltaan sujunut kivasti kevyen liikenteen väylää pitkin ja samalla tavalla alkoi tämäkin kävelypäivä. Piiiitkää suoraa oli edessä heti aluksi, tienvarsiplakaatti toivotteli että Nähdään pian / Oiadnaleapmái! Tuntui ihmeelliseltä nähdä kohta Saariselän opasteet – sinne matkaa enää 126 km… Kevyen liikenteen väylä kaarsi sitten nelostien reunasta kangasmetsän toiselle puolelle, Kitisen rantaan. Oli nautinnollista kävellä tasaista väylää veden äärellä. Naureskelin Varo heikkoja jäitä -kyltille, sillä näin kesäkuun puolella Kitisen syvänsinisellä pinnalla ei todellakaan killunut edes jäälauttoja. Kun kävelytie päättyi, olisin voinut jo kurvata nelostien varteen, mutta onneksi oli valittavissa myös pienempi tie, jonka ansiosta sain