Jalkaisin

Kävelin kaikessa rauhassa Varkauden keskustassa Kauppakatua, kun katsahdin yhdessä kadunkulmassa ylöspäin. Mitä killuu lyhtypylväissä? Ei ihan tavallista neulegraffitia, vaan tätä voisi paremminkin sanoa neuletaiteeksi. Isoäidinneliöistä oli syntynyt villapaita. Eikä se ollut ainoa. Toisessa lyhtypylväässä oli iloinen raitaneulemekko ja jonkinlaiset pompulahelmet. Entä miten olisi punainen verkkopaita? Tai sininen, kimalteleva verkkoneulemekko mustin koristein ja punaisin hansikkain? Vaihtoehtona myös vihreä-sini-valkoraidallinen vaate, joka sopinee parhaiten juuri tällä hetkellä vallitsevaan, raikkaanpuoleiseen kesäsäähän. Äänestäisin tätä. Se näyttää paitsi mukavalta, myös lämpimältä. Kyseessä on Kesävieraat , läheisen Lankaset -käsityöliikkeen kesämuotineulenäytös / neuletaidenäyttely / neulegraffititeos. Suunnittelu ja toteutus Anna-Kaarina Kalliokoski, Eeva Tuovinen, Laura Rosenberg  ja Sirpa Turunen . Hauska yllätys katumaisemassa!

Astelen topakasti Kinakujan sillalle ja Tourulaan, kohti Kankaan entisen paperitehtaan aluetta. Uusi soma neulegraffiti! Kaupungilla ollessani muistin sattumoisin, että keskikesän keskiviikkoina on Jyväskylässä tarjolla ilmainen kävelykierros Kankaan alueella , eikä edes ennakkoilmoittautumista! Ehdin ehkä niukin naukin... Tosin kävelykierroksen lähtöpiste onkin ns. Valkoisen talon pihalla (Kankaankatu 12), joten olisi ollut ehkä fiksumpaa mennä paikalle keskustasta Puistokadun kautta, vanhan hautausmaan taitse. Etenkin kun entisen tehdasalueen keskellä oleva verkkoaita on normaalisti lukittu, eli Tourulasta tultaessa olisi kierrettävä Minimanin takaa Kankaankadulle! Onneksi yksi luvanhaltija-autoilija päästää läpi portista ja kirmaan juuri aloittaneen, arviolta 50 hengen ryhmän kiinni vain vähän myöhässä. On mukava kuulla, että tämä vanha, punatiilinen Kankaan entisen paperitehtaan osa tullaan säilyttämään, vaikka alue muuten tuleekin lähivuonna mullistumaan, kun täällä alkaa ma...

Jyväskylän Kirkkopuiston laidalla on upouusia liikennemerkkejä: kysymysmerkki ja huutomerkki! Ohjaisivatko ne kysymään, kyseenalaistamaan, huudahtamaan, huomaamaan? Kyseessä on Matti Romanovin Nollakatu -taideteos, johon ei liity Oskari Olematon vaan Olli . Ei kai tämä katu sentään ole täysin nolla...?! Teos on osa Jyväskylän Taiteilijaseuran 68. vuosinäyttelyä Kesäkatu . Jatkan matkaa Kauppakatua alaspäin ja pysähtelen katsomaan ympärilleni, josko jossain kadun varrella olisi lisää uusia taideteoksia. Jyväskylän taidemuseo on ikävä kyllä jo kiinni tältä päivältä, joten en pääse sinne jatkamaan Kesäkadun tunnelmissa. Käyn kurkkaamassa Keskustien puistokäytävälle, josko sinne olisi satuttu sijoittamaan myös jokin taiteilijaseuran näyttelyn teos, mutta ei näy mitään... Vaan kun kävelen alas Kilpisenkatua, on heti Näytönpaikka -näyteikkunataidenäyttelyn jälkeen pääni yläpuolella esillä jotain hauskaa: viireiksi taiteiltuja tilkkutöitä - ties kuinka paljon! Iloisen väriset työ...

Lappeenrannan rautatieaseman edessä etsin silmilläni opastetta, joka johdattaisi minut keskustaan jotain mukavaa reittiä, ilman karttaa. Opastavaa kylttiä ei näy, joten lähden seuraamaan muita junasta tulleita. Sitten äkkään lähipylväässä mustavalkoisen linnunpönttötarran ja muistan nähneeni sellaisia myös jossain toisessa kaupungissa. Tämä ei siis ole lintukoto-opaste Lappeenrantaan vaan osa jonkun kulkijan taideteosta. Liikennemerkkien takaa alkaa löytyä muitakin omaperäisiä kuvia - tarroilla merkkien selkämyksiin liimattua katutaidetta. Keitä lienevät tekijät? Joku on sentään rohjennut laittaa nimimerkkinsä kuvatarraan: Arpi. Linnunpönttötarrat johdattavat minua hyvin varman oloisesti kohti kaupungin keskustaa. Kenties täällä on ihan oma linnunpönttöreitti? Saa nähdä, miten pitkälle polkuni sattuu näiden kanssa yksiin. Lisää väriä. Mikkihiirijalkainen, möykkypäinen otus, jolla on siivet korvina. Onko Lappeenrannassa harvinaisen paljon näitä vai enkö vain yleensä huo...