Lappeenrannan rautatieaseman edessä etsin silmilläni opastetta, joka johdattaisi minut keskustaan jotain mukavaa reittiä, ilman karttaa. Opastavaa kylttiä ei näy, joten lähden seuraamaan muita junasta tulleita. Sitten äkkään lähipylväässä mustavalkoisen linnunpönttötarran ja muistan nähneeni sellaisia myös jossain toisessa kaupungissa. Tämä ei siis ole lintukoto-opaste Lappeenrantaan vaan osa jonkun kulkijan taideteosta.
Liikennemerkkien takaa alkaa löytyä muitakin omaperäisiä kuvia - tarroilla merkkien selkämyksiin liimattua katutaidetta. Keitä lienevät tekijät?
Joku on sentään rohjennut laittaa nimimerkkinsä kuvatarraan: Arpi.
Linnunpönttötarrat johdattavat minua hyvin varman oloisesti kohti kaupungin keskustaa. Kenties täällä on ihan oma linnunpönttöreitti? Saa nähdä, miten pitkälle polkuni sattuu näiden kanssa yksiin.
Lisää väriä. Mikkihiirijalkainen, möykkypäinen otus, jolla on siivet korvina. Onko Lappeenrannassa harvinaisen paljon näitä vai enkö vain yleensä huomaa tarraparvia?
Kapuan ylös Kauppakatua, ohi Vanhan hautausmaan. Linnunpönttökuvan ohella tunnistan toisenkin tutun hahmon: isokorvaisen otuksen, jonka kuonon päällä on musta suorakaide. Ken lie näiden tekijä? Monista muista tarrakuvista ovat jo värit ja kuvat haalistuneet, mutta tuoreimpien kuvat ovat vielä hyvin näkyvissä.
Harvoin tulee kiinnitettyä huomiota tarrojen muodossa pylväisiin, sähkönjakokaappeihin jne. kiinnitettyihin pikkutaideteoksiin (ja mainoksiin) kuin nyt. Ehkä harmaahko päivä sai katselemaan nyt pieniä yksityiskohtia Kauppakadun varrella sen sijaan, että olisin pällistellyt rakennuksia.
Kauppakadun käännyttyä jo alamäeksi en voi kuitenkaan olla huomaamatta hilpein neulegraffitein riemastettua potkuria, joka ansiokkaasti mainostaa viereistä, pientä Tuuliviiri-lankakauppaa. Tämä sopii loistavasti Suomen talvisille kaduille!
Kun päivänvalo vaihtuu jo iltahämäriin ja lähden palaamaan samoja jälkiä takaisin, vilkaisen vielä Linnoituksella läheistä lyhtypylvästä, vanhasta tottumuksesta: taas uusi pienteos.
Syö. Katutaide on pienimuotoista, hetken tai pidempään elävää katukulttuuria, jota voi myös seurata pitkin kaupunkia, poimia teoksista reitin itselleen.
Paljon olet taas bongaillut. Nuo tarrat ovat nopeammin katoavaa taidetta kuin spraymaalilla maalatut. Mikä lie ollut linnunpöntön tarina...
VastaaPoistaTuo neulegraffitipotkuri on kyllä päivän piristys!
Selviäisipä jostain linnunpöntön ja sen isokorvaisen otuksen tarina... Olen niin varma, että olen nähnyt noita tarroja muuallakin.
PoistaJos olisin ollut yhtään lankoja vailla, olisi neulegraffitoitu potkuri ehdottomasti houkutellut minut lankapuotiin.