Siirry pääsisältöön

Lappeenranta: katutaidetta Kauppakadulla

Lappeenrannan rautatieaseman edessä etsin silmilläni opastetta, joka johdattaisi minut keskustaan jotain mukavaa reittiä, ilman karttaa. Opastavaa kylttiä ei näy, joten lähden seuraamaan muita junasta tulleita. Sitten äkkään lähipylväässä mustavalkoisen linnunpönttötarran ja muistan nähneeni sellaisia myös jossain toisessa kaupungissa. Tämä ei siis ole lintukoto-opaste Lappeenrantaan vaan osa jonkun kulkijan taideteosta.
Liikennemerkkien takaa alkaa löytyä muitakin omaperäisiä kuvia - tarroilla merkkien selkämyksiin liimattua katutaidetta. Keitä lienevät tekijät?
Joku on sentään rohjennut laittaa nimimerkkinsä kuvatarraan: Arpi.
Linnunpönttötarrat johdattavat minua hyvin varman oloisesti kohti kaupungin keskustaa. Kenties täällä on ihan oma linnunpönttöreitti? Saa nähdä, miten pitkälle polkuni sattuu näiden kanssa yksiin.
Lisää väriä. Mikkihiirijalkainen, möykkypäinen otus, jolla on siivet korvina. Onko Lappeenrannassa harvinaisen paljon näitä vai enkö vain yleensä huomaa tarraparvia?
Kapuan ylös Kauppakatua, ohi Vanhan hautausmaan. Linnunpönttökuvan ohella tunnistan toisenkin tutun hahmon: isokorvaisen otuksen, jonka kuonon päällä on musta suorakaide. Ken lie näiden tekijä? Monista muista tarrakuvista ovat jo värit ja kuvat haalistuneet, mutta tuoreimpien kuvat ovat vielä hyvin näkyvissä.
Harvoin tulee kiinnitettyä huomiota tarrojen muodossa pylväisiin, sähkönjakokaappeihin jne. kiinnitettyihin pikkutaideteoksiin (ja mainoksiin) kuin nyt. Ehkä harmaahko päivä sai katselemaan nyt pieniä yksityiskohtia Kauppakadun varrella sen sijaan, että olisin pällistellyt rakennuksia.
Kauppakadun käännyttyä jo alamäeksi en voi kuitenkaan olla huomaamatta hilpein neulegraffitein riemastettua potkuria, joka ansiokkaasti mainostaa viereistä, pientä Tuuliviiri-lankakauppaa. Tämä sopii loistavasti Suomen talvisille kaduille!
Kun päivänvalo vaihtuu jo iltahämäriin ja lähden palaamaan samoja jälkiä takaisin, vilkaisen vielä Linnoituksella läheistä lyhtypylvästä, vanhasta tottumuksesta: taas uusi pienteos. Syö. Katutaide on pienimuotoista, hetken tai pidempään elävää katukulttuuria, jota voi myös seurata pitkin kaupunkia, poimia teoksista reitin itselleen.

Kommentit

  1. Paljon olet taas bongaillut. Nuo tarrat ovat nopeammin katoavaa taidetta kuin spraymaalilla maalatut. Mikä lie ollut linnunpöntön tarina...

    Tuo neulegraffitipotkuri on kyllä päivän piristys!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Selviäisipä jostain linnunpöntön ja sen isokorvaisen otuksen tarina... Olen niin varma, että olen nähnyt noita tarroja muuallakin.

      Jos olisin ollut yhtään lankoja vailla, olisi neulegraffitoitu potkuri ehdottomasti houkutellut minut lankapuotiin.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la