Siirry pääsisältöön

Korpilahti: Martinpolkua ja Synninpolkua

Laskeudun lumista polkua ja rappusia myöten Korpilahden Vanhan myllyn pihapiiriin. Maisemasta päätellen oletan, että jossain tuolla lumen alla virtaa Korpijoki, vaikka veden virtaus ei näy, ei kuulu ja tukinuittoränni on sekin lumen peitossa. Punamultaseinäinen myllyrakennus on iloinen väriläiskä muuten liki mustavalkoisessa maisemassa.
Ulkoseinään ripustettu hieno, suurikokoinen puuratas näyttää erikoiselta, eikä se varmasti ole pelkkä koriste. Tamppaan lunta seinän vieressä sen verran, että pääsen lukemaan aanelosta, jonka tekstissä mainitaan Kiiskilänmäen näkötornin ohella myös sana hevoskierto. Tulkitsen kuvan avulla, että tämä harmaantunut puupyörylä on siis ollut osa koneistoa, jota hevonen on myllyllä pyörittänyt.
Myllyn pihapiirissä on myös pari muuta rakennusta, esimerkiksi huussit, mutta tämä harmaa hirsirakennus ei paljasta salojaan.
Muutaman ihmisen valmiiksi tallaama polku nousee myllyltä ylöspäin, missä käyn kääntymässä ysitien tuntumassa olevalla kävelysillalla. Tähän vuodenaikaan Korpijoki näyttää ihan Korpipurolta.
Palaan takaisin ja seuraan myllyn pihatien pistoaitaa joen vartta seurailevalle kävelytielle. Keskusta vaikuttaa olevan joen toisella puolella, joten sinne siis. Kun näen ylärinteen rakennuksen seinässä valomainokset Kirja Paperi Kemikalia, tuntuu kuin olisin eri aikakaudella. Sellaisella, jonka aikana pienemmilläkin paikkakunnilla pysyivät hengissä kaupat, jotka eivät kuuluneet valtakunnallisiin ketjuihin. Toivottavasti tämä liike on vielä toiminnassa.
Martinpolku on selvästi Korpilahden kauppakatu. Polun nimi kunnioittaa paikkakunnan oman pojan, Martti Korpilahden muistoa. Keski-Suomen kotiseuturunoilijaksi nimetyn ja musiikkimiehenä tunnetun Korpilahden nimeä kantaa väylä myös toisaalla Jyväskylän kaupungin alueella: Martti Korpilahden polku Tuomiojärven rantamaisemissa Viitaniemen ja Löylyjoen välisellä alueella.
Martinpolun varrelta löytyy sekä uudempaa että vanhempaa rakennuskantaa. Viehätyn enemmän - kuten tavallisesti - näistä iäkkäämmistä puurakennuksista, joita Korpilahden keskustasta löytyy useita. Toivottavasti nämä kaunottaret pidetään kunnossa eikä niiden anneta rappeutua purku-uhan alle.
Seuraavana vastassa on ehkä kaikkein vanhin rakennus: kotiseutumuseo, jonka oven yläpuolella lukee peräti vuosiluku 1777. Museon ovet ovat visusti kiinni. Minne sitten? Vaikka Synninpolku-viitta ohjaakin muka alamäkeen, on parempi lähteä ensin tarpomaan ylöspäin ja tuntea Synninpolun raskaus matkalla kirkonmäelle.
Polun varren roskiksen kyljessä sanotaan vain häveliäästi "kävelyreitti kirkonmäelle". Synninpolku kuulostaa paljon hauskemmalta!
Synninpolun vasemmalla puolella on mielenkiintoisen näköinen kiviveistos. Kahlaan lumessa katsomaan veistosta lähempää ja aprikoin, mitä aatoksia siihen liittyy. Kotiseuturunoilija Martti Korpilahti on ikuistettu tähän ainakin omilla sanoillaan: En kotiseudulleni tiedä vertaa.
Kirkonmäen laki lähenee. Ensimmäisenä vastassa on kellotapuli, joka on hieman koristeellisempaa tyyliä kuin sen takana oleva kirkko - ja yllättävää kyllä, rakennuksia ei myöskään peitä samanvärinen maalikerros.
Korpilahden kirkko on järjestyksessään kolmas ja oven yläpuolella oleva vuosiluku kertoo, että kirkko on valmistunut vuonna 1827. Kirkon suunnitteli arkkitehti Charles Bassi ja eräässä sen useista korjaushankkeista oli mukana myös Alvar Aalto (1928).
Kävely kirkkorakennuksen ympäri ei onnistu, sillä polku katkeaa sakastin ovelle. Ikkunalaseista ainakin osa näyttää olevan vielä alkuperäisiä. Vasta kun käännyn takaisin laskeutuakseni Synninpolkua alas, huomaan pysähtyä katsomaan huimaa maisemaa, joka kirkonmäeltä avautuu alas Päijänteelle. Mikä harvinaisen hieno paikka kirkolle! Ja mikä hieno pulkkamäki tästä olisikaan alas... Liekö tämä sitten synnillinen ajatus?
Ohitan kotiseutumuseon ja laskeudun käsin ladotun kiviaidan viertä kohti satamaa. On aika hiljentää: huurre, jää ja lumi ovat tehneet omia taideteoksiaan kivenmurikoiden kylkeen.
Myös ihmiskäsi on jättänyt ainakin yhteen kiveen omat jälkensä. Olisiko tämä koukeroinen päivämääräkaiverrus vuodelta 1849? Edessä oleva kookas puutalo vaikuttaa surullisen hiljaiselta. Toivottavasti se ei ole autioitunut.
Ylitän tien ja käyn talviunisen venesataman puolella, missä suuri joukko veneitä värjöttelee lepokauden ajan pressujen suojissa, kuivalla maalla. Niiden takaa, huurteisen punatiilirakennuksen uumenista, löytyy Korpilahden teatteri.  Alun perin näiden seinien suojissa oli vanhan sahan höyrygeneraattorihuone. Naapurirakennuksen Viilahuone-kahvila on nyt talvilevolla.
Korpilahden satama ei ole kuitenkaan tyystin hiljainen talvella. Satamakapteeni-kahvila-ravintolan ovi käy tiuhaan. Vain muutaman askeleen päässä siitä on kaunis punatiilitalo, jonka tien puoleisen seinän teksti huijaa ensin ajattelemaan Korpilahden kesää. Tarkemmalla katsomisella kesäteatteria, joka mitä ilmeisimmin asusti ensin juuri tässä. Nyt entisen höyrysahan rakennukssa majailevat Höyrygalleria ja Emalipuu. Höyrygallerian alakerrassa on myymälä, jossa on tarjolla monenlaisia taidokkaita kädentöitä ja taideteoksia.
Yläkerran valoisassa galleriatilassa on parhaillaan esillä Marja Hirvisen Maisemien lumous -näyttely, jonka maalauksista osan pystyn kuvittelemaan olevan Korpilahden ja Päijänteen tunnelmia. On helppo arvata, mitkä teoksista on jo myyty.  Töitä katsellessa talvi kaikkoaa mielestä.
Höyrygallerian tilassa on jotain hyvin viehättävää. Kokemusta täydentävät kaksi kirkkaanpunaista pinnatuolia, jotka istuvat näyttelyvahtien lailla peräseinän ruutuikkunan edessä. Oma taideteos sinänsä.

Palaan ulos ja jatkan matkaa rantapolkua eteenpäin. Useampikin tumma hahmo sauvoo avarassa järvimaisemassa nauttimassa hyvästä hiihtokelistä. Martti Korpilahtea mukaillen (Laulu synnyinseudulle): Oi hiihtäjät seutuvilla Päijänteen, oi tuttu sauvain suihke järven jäältä...

Kommentit

  1. Komea kirkko ja kaunis tapuli!
    Hirvisen maalaus näyttää sellaiselta että näyttely olisi voinut kiinnostaa minuakin. Ihanaa että tilaa on piristetty kirkkaanpunaisilla tuoleilla.
    Mukavaa kuulla että Korpilahdella on säilytetty vanhoja puurakennuksia. Toivottavasti pienet liikkeetkin pitävät pintansa.

    VastaaPoista
  2. Jep, näyttely oli kiva, kuten myös käynti pitkästä aikaa oikealla kirkonmäellä. Korpilahti on varmasti upeimmillaan kesällä,kun viehko vanhan myllyn seutu on paljastunut lumen alta ja Päijänne siintää sinisenä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…