Jalkaisin

Evo edessä tänään! Lammin aamu valkeni kauniin, linnunlauluisen koivikon keskellä. Ah, niin levollista ja hiljaista… Päivän taipaleeni alkoi leppoisalla kävelyllä pikkutietä pitkin ja pääosin metsän siimeksessä. Niinpä äimistykseni oli kahta kauheampi, kun heti aamun ensimmäisten kävelykilometrien aikana kuului järjettömän kova pamaus. Ihan kuin olisi tykillä ammuttu. Eikä se tuntunut tulevan kovin kaukaa. Vaistomaisesti pysähdyin ja pälyilin pikkutien ympäristöön, kuuntelin. Pitääkö varoa jotain erityistä, onko täällä turvallista? Ammuttiinko lähimetsässä norsupyssyllä? Mitään ei kuulunut. Jatkoin matkaani edelleen tarkasti ympäristöäni kuunnellen ja taloja ohittaessani oli vähän outo olo. Jos jossain pihassa olisi näkynyt ihmisiä, olisin kysynyt pamauksesta, mutta pihat olivat hiljaisia. Ylitin Tommalanojan, josta olin toivonut voivani napata liki tyhjiin vesipulloihini täydennystä, mutta veden ääreen laskeutuminen näytti hankalalta. Siispä vettä jostain myöhemmin. Käännyin Evolle j