Jalkaisin

Kotkasta tulevat mieleen muun muassa meri, Kairo (se ravintola) ja Junnu Vainio. Kotkan poika Juha ”Junnu” Vainio alias Juha ”Watt” Vainio (1938-1990) rikastutti Suomen musiikkielämää paitsi häkellyttävän monilla ja hienoilla sanoituksilla, myös lukuisilla sävellyksillä ja laulajana. Junnun lauluseura ry (nykyään Juha Vainio -seura ) ehdotti edesmenneelle musiikkimiehelle nimikkokatua Kotkaan ja sellainen nimettiinkin vuonna 2011. Ruotsinsalmenkatu jatkuu rantamaisemissa Juha Vainion katuna Tallinnankadun / Gutzeitintien risteyksestä aina Kuusiseen saakka. Päätin käyttää aurinkoisen pakkaspäivän valoisia tunteja seuraamalla Junnu Vainion sanoja eli riimikiviin tallennettuja Vainion sanoitusten pätkiä kadun vartta pitkin. Siitäkin huolimatta, että viima puhalsi mereltä välillä hyvinkin purevasti poskiin. Ennen sanoituskiviä pääsin ihmettelemään kameleita, jotka tepastelevat katua ja tehdasaluetta erottavalla aidalla. Palmut eivät huojuneet tuulessa, eikä läheltä nähnyt aidan taa, mis

Kirpeänraikas ja auringonsäteitä lupaileva pakkassää, kunnon villasukat ja huopasaappaat, lämpimänpörröiset rukkaset: mikä etten voisi käydä pienen pienellä retkellä Valkmusan kansallispuistossa, joka ei ollut minulle entuudestaan tuttu. Lähdin matkaan Kotkasta ja tuli tehtyä aluksi pieni harharetki: ajoin vahingossa Pyhtään kirkolle saakka, koska en ainakaan havainnut kääntymisopastetta Valkmusan kansallispuistoon (tielle 3562), jos tien laidassa sellainen opaste oli. Googlaus pelasti ja palasin kiltisti tulosuuntaani, käännyin oikealle tielle 3562 ja sen varrella opasteet sitten ohjasivat minut oikeaan eli Simonsaaren pysäköintialueelle. P-alue oli typötyhjä. Pakkaspäivään oli luvassa valoa melko lyhyen aikaa, olihan joulukuun alku ja itsenäisyyspäivän viikonloppu. Luin nopeasti Valkmusa-infon. Olinkin ihan tyytyväinen siihen, että tarjolla oli lyhyt reitti helpossa maastossa: Läntisen keitaan lenkin pituus oli 2,3 kilometriä. Saisin nauttia kivasta pienestä kävelyretkessä hiljaisuu