Valkean Valkmusan polulla: Läntisen keitaan lenkki

Kirpeänraikas ja auringonsäteitä lupaileva pakkassää, kunnon villasukat ja huopasaappaat, lämpimänpörröiset rukkaset: mikä etten voisi käydä pienen pienellä retkellä Valkmusan kansallispuistossa, joka ei ollut minulle entuudestaan tuttu.

Lähdin matkaan Kotkasta ja tuli tehtyä aluksi pieni harharetki: ajoin vahingossa Pyhtään kirkolle saakka, koska en ainakaan havainnut kääntymisopastetta Valkmusan kansallispuistoon (tielle 3562), jos tien laidassa sellainen opaste oli. Googlaus pelasti ja palasin kiltisti tulosuuntaani, käännyin oikealle tielle 3562 ja sen varrella opasteet sitten ohjasivat minut oikeaan eli Simonsaaren pysäköintialueelle. P-alue oli typötyhjä.

Pakkaspäivään oli luvassa valoa melko lyhyen aikaa, olihan joulukuun alku ja itsenäisyyspäivän viikonloppu. Luin nopeasti Valkmusa-infon.

Olinkin ihan tyytyväinen siihen, että tarjolla oli lyhyt reitti helpossa maastossa: Läntisen keitaan lenkin pituus oli 2,3 kilometriä. Saisin nauttia kivasta pienestä kävelyretkessä hiljaisuudessa, jossa äänekkäintä olisivat luultavasti omat askeleeni narskuvalla lumella. Eikä ehtisi tulla kylmä.

Valmiiksi tallattu polku toi minut tiheämmästä metsästä harvempaan männikköön, suomaisemiin. Auringon kulta hehkui kutsuvasti oksien ja runkojen lomitse. Oli mukava askeltaa lämpimiä säteitä kohti.

Aurinko todellakin häikäisi, kun saavuin puiden siimeksestä aukealle. Muutamat ihmiskengän jäljet risteilivät jäätyneellä suolla, tassunjäljet samoin. Ja suo oli hiljainen ja tyhjä? Ei sittenkään, vaan ainakin valoa, hiljaista kauneutta ja pakkasasteita täysi.

Kengänpohjani rahistelivat lunta pitkospuilla, joita pitkin oli helppo astella eteenpäin tässä avarassa talvimaisemassa. Ajattelin vastaavaa aurinkosäätä heinäkuussa ja huokasin helpotuksesta. Nyt ei ollut ilona itikoita tai paarmoja. Tämä oli loistava aika Valkmusan retkelle!

Metsäsaarekkeella tuli vastaan luontotorni, johon uskaltanee kavuta myös korkean paikan kammoinen.

Tässä tornissa ei näet olla hurjan korkealla. Katselutasanteelta näkee kuitenkin vielä mainiosti männynlatvojen yli suolle ja voi tarkastella lähempää myös tornin viereistä kelottunutta petäjää. Eipä tullut aurinkolaseja matkaan! Tänään niille olisi ollut retkellä käyttöä.

En lakannut ihastelemasta päivän kauneutta, maiseman lumoa. Lumi ja pakkanen tekivät kaikesta niin kaunista. Pysähtelin katsomaan vastavalon värittämiä, lumen ja jään peittämiä heinänkorsia, päivän herkimpiä taideteoksia.

Avara suo jäi taakse, sukelsin jälleen puiden ympäröimään maastoon. Hämmentävän suuri osa reitistä oli sujunut pitkospuita tallatessa ja vain metsäisemmillä osuuksilla jalkojen alla oli epätasaisuuksia, joten helppous oli päivän sana. Polku kaartoi jo takaisin kohti rengasreitin päätepistettä.

Parkkipaikalle oli ilmestynyt sillä välin kaksi autoa. Minä aloin jo kaivata kuumaa juomaa, sillä en ollut ottanut eväitä matkaan. Siispä takaisin Kotkaan ja kahvilaa etsimään. Tosi kiva kohde pienelle päiväretkelle, juuri kuten olin arvellutkin.

• Retkipäivä: 5.12.2021
• Valkmusan kansallispuiston sivut (luontoon.fi)