Jalkaisin

Astelen topakasti Kinakujan sillalle ja Tourulaan, kohti Kankaan entisen paperitehtaan aluetta. Uusi soma neulegraffiti! Kaupungilla ollessani muistin sattumoisin, että keskikesän keskiviikkoina on Jyväskylässä tarjolla ilmainen kävelykierros Kankaan alueella , eikä edes ennakkoilmoittautumista! Ehdin ehkä niukin naukin... Tosin kävelykierroksen lähtöpiste onkin ns. Valkoisen talon pihalla (Kankaankatu 12), joten olisi ollut ehkä fiksumpaa mennä paikalle keskustasta Puistokadun kautta, vanhan hautausmaan taitse. Etenkin kun entisen tehdasalueen keskellä oleva verkkoaita on normaalisti lukittu, eli Tourulasta tultaessa olisi kierrettävä Minimanin takaa Kankaankadulle! Onneksi yksi luvanhaltija-autoilija päästää läpi portista ja kirmaan juuri aloittaneen, arviolta 50 hengen ryhmän kiinni vain vähän myöhässä. On mukava kuulla, että tämä vanha, punatiilinen Kankaan entisen paperitehtaan osa tullaan säilyttämään, vaikka alue muuten tuleekin lähivuonna mullistumaan, kun täällä alkaa ma...

Herään Jämsässä Suljulan aamuun erinomaisesti nukutun yön jälkeen. Rakas rankinen, kiitos jälleen kerran - ja onneksi sen sai viritettyä helposti laavun kattoon. Aamupala valmistuu trangialla, koska illalla löytämäni polttopuut ovat nyt kosteita.  Läheisellä Palvialla olisi Keski-Suomen maakuntauran kartan mukaan luontopolku ja infotaulu, mutta lähden jatkamaan matkaa kärrytietä pitkin eteenpäin. Unohdan innoissani, että maakuntaura koukkaisi oikeasti kärrytieltä alas ja löydän itseni kohta seuraavan talon pihasta, mistä minulle neuvotaan riihen takaa oikopolku reitille. Viime kesänä maakuntauraa kuulemma taivalsi Jämsästä parin-kolmenkymmenen hengen porukka kohti Jyväskylää. Maakuntauran reitti on aluksi aika pusikoitunut ja ruohottunut, mutta hiekkatien ylityksen jälkeen polku lähtee vähitellen paranemaan. Jämsään on matkaa enää 23 km. Täytän metsäpurosta vesipulloni ja nautin raikasta vettä; tämä aamu on yhtä hymyä. Oikealla, jossain rinteen alapuolella on Palvia-järvi,...

Seison Varrasperäntien ja Kehälänkujan risteyksessä, missä on vielä jäljellä alkuperäinen, ruskea Keski-Suomen maakuntauran kyltti, luultavasti 1980-luvun alkupuolelta - jolloin reittiä vielä pidettiin hengissä. Kourassani on taas mustavalkoinen kopio Jyväskylän ja Jämsän välisestä vaellusreitin kartasta; lähden jatkamaan matkaa siitä, mihin tammikuisella kävelyllä olin päätynyt. Tänne matkasin nyt kumipyörillä: ensin bussilla Korpilahdelle ja siitä taksilla tähän tienvarteen. Ihan alkumatkan seuraan Varrasperäntietä, sitten reitti kääntyy vasempaan Varrasmäenrantatielle - ja aikaa kestäneet siniset maalitäplät puissa vahvistavat reitin kulkevan juuri tästä. Myös muutama tekstillä varustettu sininauha liehuu tuulessa. Lienevätkö 2000-luvun alusta, jolloin joku ystävällinen sielu patikoi Keski-Suomen maakuntauran Jämsästä Peurunkaan ja ystävällisesti merkkasi nauhoin reittiä maastoon, ettei se vielä tyystin unohtuisi. Kun hiekkatie haarautuu, kaarran vasempaan ja tovin kuluttua m...