Jyväskylä: Kangasta kiertäen

Astelen topakasti Kinakujan sillalle ja Tourulaan, kohti Kankaan entisen paperitehtaan aluetta. Uusi soma neulegraffiti! Kaupungilla ollessani muistin sattumoisin, että keskikesän keskiviikkoina on Jyväskylässä tarjolla ilmainen kävelykierros Kankaan alueella, eikä edes ennakkoilmoittautumista! Ehdin ehkä niukin naukin... Tosin kävelykierroksen lähtöpiste onkin ns. Valkoisen talon pihalla (Kankaankatu 12), joten olisi ollut ehkä fiksumpaa mennä paikalle keskustasta Puistokadun kautta, vanhan hautausmaan taitse. Etenkin kun entisen tehdasalueen keskellä oleva verkkoaita on normaalisti lukittu, eli Tourulasta tultaessa olisi kierrettävä Minimanin takaa Kankaankadulle! Onneksi yksi luvanhaltija-autoilija päästää läpi portista ja kirmaan juuri aloittaneen, arviolta 50 hengen ryhmän kiinni vain vähän myöhässä.

On mukava kuulla, että tämä vanha, punatiilinen Kankaan entisen paperitehtaan osa tullaan säilyttämään, vaikka alue muuten tuleekin lähivuonna mullistumaan, kun täällä alkaa massiivinen purku- ja rakennusprojekti.

Kierroksen opas Riikka Polso kertoo hyvin lyhyesti alueen paperitehdashistoriasta, sillä nyt keskitytään pitkälti siihen, mitä tontilla on tällä hetkellä. Vanhan osan piha-aluetta hallitsee kesäteatterin katos. Teatteri Eurooppa Neljä on siirtynyt tänne Laajavuoresta ja 10.8.2014 saakka esitetään Kankaalla Synnyimme lähtemään -näytelmää.

Kävelemme sitten lyhyen matkaa takaisinpäin, Pergamenttihallille, missä avaran tilan on vallannut UudenPolvenMuseo 31.7.2014 saakka.  Kerrassaan loistava tila taidenäyttelylle - tilaa on sekä seinäripustukseen että enemmän väljyyttä ympärilleen kaipaaville teoksille. Tehtaan kätköistä löytyneeseen paperirullaan on Virpi Lehto ikuistanut Sukututkimuksia Kankaalta. Niin, läheltä löytyy myös esimerkiksi Paperimestarintie, jolla teokseen kuvattu talo sijaitsee tai sijaitsi.

Virpi Lehdon sukulaisia työskenteli Kankaalla, joten hänellä riitti piirustuspaperia - hyvä alku taiteilijan uralle! Lehdon teos istuu tänne kuin nenä päähän.

Vaeltelemme omin nokkinemme pergamenttihallissa jonkin aikaa. Tuomo Blomqvistin Omakotitulva (2014) viehättää yksinkertaisuudessaan omaa silmääni. Kivitalo, puutalo, tiilitalo... Mikä nyt on kenenkin unelma. Tästä voisi tikistää vaikka kytköksen Jyväskylän tämänvuotisiin asuntomessuihin.

Antti-Ville Reinikaisen Lipasto -installaatio / veistosta kannattaa tutkia lähempääkin. Huoneen nurkkaus on hauskasti kaarevareunainen viipale, jossa on yksityiskohtia ja epäyksityiskohtia eletystä elämästä ja tärkeistä ihmisistä. Minja Revonkorven akryylityöt ovat mainioita some-poseerauksia, jotka alkavat hymyilyttää.

Satu Loukkolan muotokuvaveistokset pysäyttävät seuraavaksi. Hillittömän hienoja yksityiskohtia ja oivalluksia - sekä klassista että modernia. Tykkään!

 Seuraavaksi kierrämme ulkokautta nurkan taakse ja askellamme rappuja ylös toiseen (tai itse asiassa, ikkunarivistöistä päätellen kolmanteen) kerrokseen, Lintuvintille.

Tarkempia tietoja hauskan nimen historiasta ei ole, mutta taustalla lienee se, että yläkerran salissa oli naisväki töissä. Rappusia ylös kavuttaessa joku murjaisee, että olihan Jyväskylässä toinenkin "lintuvintti", Sokos-tavaratalon yläkerrassa sijainnut ravintola Ukkometso.

Lintuvintillä on ainakin käsitelty paperirullia. Varovasti, kustannusten säästämiseksi. Viimeksi täällä on ilmeisesti säilytetty PK 4:n (paperikone nelosen) käytöstä poistettuja laitteita.

Ennen kuin poistumme Lintuvintiltä, kurkkaan vielä ruutuikkunoista Vapaaherrantien ja Minimanin suuntaan. Tämäkin maisema tulee muuttumaan rutkasti tulevina vuosina.

Lintuvintin portaikon yläpäästä bongaan vielä uuden neulegraffitin, joka antaa pienen, pehmeän säväyksensä muuten kovankalseaan betoniportaikkoon.

Jatkamme matkaa Kankaan tehtaan graffitiseinille, jotka ovat mitä hienoimmat. Ensimmäinen seinä sai piristysruiskeensa kesällä 2013 ja taidetta on ilmestynyt seiniin lisää tänä vuonna. Tätä urbaania seinätaidetta kannattaa käydä ihailemassa, niin kauan kuin seinät ja teokset ovat nähtävissä. Opas toteaa, että graffitilla tarkoitetaan lähinnä niitä seiniin vedettyjä kirjaimia. Hmm, olen itse sitä mieltä, että graffiteja ovat myös kuvat, eivät vain kirjaintägit. Ja katutaide pitää mielestäni sisällään sekä laillista että omin luvin tuotettua laitonta taidetta, jota on kaduille tai niiden varsille tehty.

Sitten alkaa vuonna 2014 Kankaalle syntyneen katutaiteen osuus. Emme kerkiä opastetun kierroksen aikana pysähtyä tutkimaan lastauslaitureiden sisäseinämiä, mutta sieltä saa pikaisellakin kurkkauksella jo esimakua tulevasta muutaman pienemmän työn muodossa. Ryppygraffitiryhmä on ollut vauhdissa, eikä ihan perinteiseen graffitityyliin!

Ryminä 2014 koostuu useiden eri katutaiteilijoista, jotka uurastivat seinämaalausten kimpussa lukuisia tunteja alkukesästä. Tällä seinänpätkällä komeilevat Jukka Silokunnaan iloinen Mikki Hiiri ja tuhatjalkainen. Pojalleni: Raha voi loppua. Mutta niin kauan kuin mielikuvitusta riittää, meillä ei ole mitään hätää.

Nämä graffitit edustavat sitä perinteisempää graffitityyliä. En kyllä ala arvailemaan, mitä niissä lukee...

Piippua polttava merenneito, juureva talo, versova kanto; tekijät J-P Köykkä ja Juulia Markko,  teoksen nimi Bujahuli. Kun viimeksi kävin täällä kävelyllä (ennen opastettua kierrosta), oli teosseinän edessä niin monta autoa parkissa, että koko työtä ei pystynyt kerralla katsomaan. Nyt lähes koko seinän taideteoksen näkee kerralla.

Seuraavan kulman takana odottaa sinisen pömpelin päällä on Baitin otus, jonka jälkeen seinällä pörhistelee veriperuukkinen pääkallo, tekijänään Arpi.

Nina Mantsisen hempeähkö otus pitää sylissään ananasta.

Ja tässä oikealta vasemmalle: äärettömän merkin tyylitelmä, tekijänä Jussi Riihelä, sen vieressä Nina Mantsisen vihreä otus ananaksineen ja oikealla ns. Haju-työ (Ville Färsaaret). Kun teosten koon suhteuttaa autoihin ja itse seinäpintaan, näkee että niissä on ollut sommittelemista ja maalaamista. Ilman nosturia moinen työ ei onnistu.

Pitsihelmainen ryppygraffititaiteilija spraypulloineen kirmaa kohti unelmien puutarhaansa ja elämä on ihanaa, La vie est belle, kuten seinä julistaa. "Mummograffiteiksikin" näitä voisi nimittää... Tämä katutaideseinä on hauskan erilainen. Sen taustalla on Ryppygraffitiryhmä, joka taiteili oman seinänpätkänsä kesäkuun alussa 2014.

Graffitit eivät olekaan vain sileänä maalipintana pitkin seinää, vaan "ryppyinä" mukana on myös kolmiulotteisuus, kun töissä on käytetty kekseliäästi ja hupaisasti muitakin materiaaleja, kuten virkattuja liinoja, kangasta ja muovikukkia. Sekä sukkapuikkoja.

Toiseksi viimeisen kulman takana odottavat kaikkein kookkaimmat seinämaalaukset, jotka sitten ovatkin valtavia, koko tehdasrakennuksen seinän korkuisia! Ensimmäisenä tulevat vastaan Otto Majan linnunpönttöpäinen ratsastaja ja hänen ratsunsa, estettä ylittämässä. Wau edelleen!

Mutta sitten tulee se varsinainen helmi... Kaikkein vaikuttavin katutaideseinien teoksista on tämä Jukka Hakasen mielettömän hieno ruutupaitainen poika, joka on oppaamme mukaan tehty ihan vapaalla kädellä. Muistan Bristolin katutaidekävelyltä, että sikäläisiin seiniin tehtyjä jättikokoisia seinämaalauksia tehdessä on saatettu käyttää apuna heijastuksia vastapäisestä rakennuksesta (heh, täällä mahdotonta, koska vastapäätä ei ole rakennusta!). Tuntuukin aika uskomattomalta, miten taidokkaasti nämä isoimmat Ryminä 2014:n työt on tehty. Ja on harmi, että Hakasen työ on seinässä, joka joskus vielä moukaroidaan alas. Tälle työlle olisin toivonut erittäin pitkää ikää. Ehkä Kankaan uudisrakennusalueelle voisi tulla aikanaan tällaista seinätaidetta, kuin alueen tunnusmerkiksi?

Kierroksemme päättyy Hakasen työhön, mutta myös tämän viimeisen seinän takana kannattaa käydä kurkistamassa pienempiä graffiteja, joita riittää seinän alaosissa. Plus tuo yksi raukka sinisopuli, joka on heittäytynyt jyrkänteen puuttuessa tikkailta alas.

Kankaan pergamenttihallin taidenäyttelyä ehtii käydä katsomassa vielä noin viikon verran, mutta katutaidetta onneksi pidempään. Kangas on jo näiden töiden takia visiitin väärti. Ja jos graffitit tai osa niistä ärsyttävät, voi kävijä "lohduttautua" sillä, että nämä työt ovat vain tilapäinen taidenäyttely, niin kauan kunnes uudemmat tehdasrakennukset katutaideseinineen jyrätään maan tasalle, uudisrakennuksien tieltä. Kiitos Jyväskylän Kankaalle tästä ilmaisesta kävelykierroksesta ja vielä isompi kiitos alueen taiteilijoille plus heidän tukijoilleen, tämä näyttely on mahtava juttu!

(Kangasta kiertämässä 2.7.2014)