Jalkaisin

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia. Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain. Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä. Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan...

Oi Hyyppäänvuori! Olin toiveikkaana odotellut sopivaa retkihetkeä mäkimaisemiin ja haaveillut, että talvisää osuisi kohdalleen. Niinpä iloni oli suuri, kun aurinko valaisi talvisen sinitaivaan. Edellisestä visiitistä Laukaan korkealle komistukselle oli jo aikaa! Aiemmin olin lähestynyt Hyyppäänvuoren huippua toisesta suunnasta, mutta nyt noudatin kiltisti ajo-ohjeita ja paikallisteiden opasteita Hyyppääntien P-paikalle . Tien varteen oli aurattu tilaa muutamalle autolle ja hyväksi tallattu polku ohjasi itse Hyyppäälle. Nappasin kuitenkin varuiksi lumikengät matkaan, siltä varalta että niitäkin tulisin tarvinneeksi. Polun poikki menevän kettingin jälkeen haarautui polku kahdeksi: vasemmalle kääntyi partiomajan oikopolku ja oikealle Hyyppäänvuoren polku. Nautiskelin suloisista metsämaisemista, lumen koristamista kuusista ja koivuista, jotka reunustivat loivasti ylämäkeen kohoavaa polkua. Pikkulintu liverteli ohimennen kevättervehdyksen, mutta en tietenkään tunnistanut, k...

Talvilauantaina kävelytieni vei alkajaisiksi teelle Kramsunkadulle. Paitsi että Teeleidin käytössä oleva Karpion talo on aivan upea, sitä on myös rakennuksen tunnelmallinen pihapiiri. Myös näin mahtavana talvipäivänä, kun aurinko välkehtii puhtaan lumen peittämien puiden lomitse! Teetapaamisen jälkeen päätin laskeutua Jyväsjärven maisemiin. Kiersin ensin Mattilanniemen pohjukan Rantaraittia pitkin, mutta sitten en voinut enää vastustaa järven jään kutsua, kun Jyväsjärvi oli viimein todettu riittävän kantavaksi myös luisteluradan tekemiselle. Niinpä vaihdoin auratun kävelytien jäällä kulkevaan, lumeen tallattuun polkuun ja liityin lukuisien muiden ulkoilijoiden joukkoon. Ah, ihanaa! Vaikka Jyväsjärven ulkoilijoiden rakastamalla jääradalla olikin reilusti väkeä sekä luistelemassa että kävelemässä, saattoi kimaltelevan pakkaslumen peittämää järvimaisemaa hetkittäin katsella myös niin, että olisi voinut kuvitella olevansa jossain syrjemmälläkin. No, kaupungin äänimaailma ei kuit...

Joskus on kiva käydä kävelyllä päämäärättömästi, toisinaan lähden kävelyretkelle juuri tiettyyn paikkaan, ja silloin tällöin mietin kääntöpaikkaa tai määränpäätä vasta jo liikkeellä ollessani. Talvikävelyillä on erityisen ihanaa, jos retkellä pääsee pysähtymään paikassa, jossa saa kupin kuumaa ja jotain pientä syömistä.  Aamu valkeni tuiskuisena. Olin haaveillut eväsretkestä Jyväskylän ulkopuolelle, mutta epäilin vahvasti, että pikkuteitä ei olisi välttämättä syrjemmällä aurattu. Niinpä päätin tehdä metsäretken sijaan kävelyretken kaupunkialueella. Sinertävänharmaa pyry takasi riittävän määrän lunta paitsi Tuomiojärven jäälle, myös Viitaniemen kevyen liikenteen väylille, vaikka niitä oli jo ehditty käydä auraamassakin. Viitaniemestä jatkoin matkaa Martti Korpilahden polkua pitkin Tuomiojärven uimarannalle ja suuntasin Taulumäen kautta Kankaalle. Mennäkö Rantaraitille ja Jyväsjärveä kiertämään vai mihin? Arvoin suuntaa mielessäni hetken aikaa, mutta kun askeleet ve...