Jalkaisin

Hailuoto. Sinne päästäkseen on hoksattava katsoa lautta-aikataulut ja omattava tuuria, että mahtuu kyytiin. Aikataulut oli tullut katsottua, mutta aamukymmenen lautta oli täysi! Onneksi oli vain tunnin odotus, sitten pääsimme autoinemme pienelle merimatkalle. Suuntanamme oli Marjaniemi Hailuodon länsirannalla, missä odotti vielä avarampi merimaisema majakoineen ja kalastussatamineen. Hailuodon retkeilykartan saimme Luovon Puikkarista . Oli mahtavaa nähdä Marjaniemen maisema ilman lunta! Olin käynyt täällä vain kerran aiemmin , talvisella päiväretkellä lumikenkäilemässä Hannuksen lammen laavulla ja silloin astelin retken lopuksi pimenevässä illassa yksin kohti majakkaa, lumisia ja jäisiä dyynejä pitkin. Nyt tuuli viuhui mereltä melkoisen raikkaasti, mutta aurinko teki parhaansa korjatakseen tilannetta lämpösäteilyllään. Lähdimme dyynien poikki kulkeville pitkospuiden jalostetuille versioille, jotka suojaavat maastoa turhalta kulumiselta ja helpottavat kulkemista. Voi tätä val...

Edessä on kohta itselleni eksoottinen, talvinen autolauttamatka Oulunsalosta Hailuotoon. Jaloittelen hetken lautan lähtöaikaa odotellessa, tuulivoimaloiden alla; ovat aika huima näky läheltä katsottuna. Avomallinen autolauttamatka kestää reilut 20 minuuttia. Yllättäen pilviverhon lomasta pilkistää esiin aurinko, hetken ajan. Lautta puskee tasaista vauhtia eteenpäin kapeahkoa avointa väylää. Lautan kannella vallitsee pakkaspäivän raikkaus, mutta jään silti toviksi katsomaan autolautan jättämissä vesipyörteissä pyöreäreunaisiksi hioutuneiden jäälauttojen keinahtelua. Saapuminen Hailuotoon puoli kahden lautalla tammikuisena iltapäivänä ei jätä lumikenkäretkelle montaa valoisaa tuntia. Ajelemme saaren halki länsirannan tuntumaan; Sumpuntieltä on viitoitus retkeilyreitille. Polku on nyt tietenkin lumen peittämä, joten lähdemme tarpomaan kohti laavua lumikengät jalassa. Ihmettelen aluksi sitä, miten lumikengät tuntuvat lipsahtelevan sivuun, kunnes hoksaan että paikoin astelen ...