Jalkaisin

Heräsin Sanginkylän Valkeisjärven rannalla teltassa aamupäivällä ihan hyvissä voimissa, hämmästyksekseni. Edellispäivän viidenkympin tallaamisesta ei seurannut sen kummempaa ylimääräistä väsymystä. Tosin oli syytä pitää päivällä pidempi lepotauko, koska päivälämpötila paukkui +25 asteen paikkeilla. Ei ollut mitään järkeä jatkaa matkaa Utajärvelle ennen alkuiltaa. Etenkin kun rinkka oli jälleen seuralaiseni. Kuumuus oli päivän tunnussana. Nestetankkauksesta olisi huolehdittava. Tutustuin päivänvalossa Valkeisen alueeseen - kalastajia oli vesillä, porukkaa uimassa - ja odottelin kaikessa rauhassa vettä siemaillen, että virkistysalueen grillikahvio avautui puolen päivän maissa. Aamiais-lounaakseni nautin epäkevyesti lihapiirakan kaiserwurstiviipaleella ja jälkkäriksi jäätelön. Sen jälkeen oli vain käytävä odottamaan, että päivän kuumin aika menisi ohi. Söin mustikoita. Otin nokoset teltassa. Luin kirjaa. Tarkistin rakkolaastarit ja lisäsin kuituteippiä. Pakkasin tavarat u

Puolanka. Vaelluskenkäni olivat viimeinkin kuivat. Siitä huolimatta olin tehnyt karun päätöksen: en kävelisi niillä enää metriäkään ennen Oulua. Ei, en aikonut tassutella loppumatkaa avojaloin tai taukotöpsyköilläni, vaan Kenkäkuriiri oli tuomassa minulle toiset eli vanhat vaelluskenkäni loppumatkaa varten. Manööveri hoitui sillä tavalla, että armas puolisoni teki pikahuollon vanhoille Haglöfseilleni, pisti ne Matkahuollon pikalähetyksenä Ouluun, mistä lähisukulaiseni (alias Kenkäkuriiri) oli luvannut toimittaa ne Puolangalle. Plus viedä valuvikaiset vaelluspopot pois;  hoitaisin Haixien takuuvaihdon uusiin myöhemmin. Kenkäkuriiria odotellessa kävelin aamusella Pororajan majoituksesta Puolangan keskustaan eväsostoksille ja poikkesin matkan varrella olevaan somaan hirsitaloon, jossa toimii Isa Asp Seura ry . Kukkulan talon rakennutti runoilija Isa Aspin (1853-72) veli Jaakko Asp . Sain paikalla olleelta oppaalta aimo annoksen tietoa nuorena menehtyneestä Isasta, jota pide

Hyvää huomenta teltasta! Kömmittyäni Syvälammen pilvipoutaiseen aamuun oli ensimmäinen huoleni se, olivatko vaelluskenkäni kuivuneet laavun suojissa yön aikana. Ikävä kyllä eivät, joten noudatin kaverilta tullutta vinkkiä: muovipussit jalkaan sukkien päälle ja sitten vasta kengät. Ei kyllä ollut kiva vaihtoehto, mutta ainakin sukat pysyisivät kuivempina ja rakkolaastarit paremmin paikoillaan. Syvälammen liepeillä mutkitteleva joki oli hiljainen kuin mikä, kun lähdin rinkka selässä jatkamaan matkaa kohti Puolankaa. Näinköhän päivä muuttuisi aurinkoisemmaksi vai ripauttaisiko sadetta? Ihan alkuun osui vähän ryteikköinen veden ylitys: puron yli oli kaatunut iso puu ja alkuperäinen ylityspaikka oli tainnut jäädä osin sen alle. Muutamaa rankaa pitkin pääsin kuitenkin puron yli kuivin jaloin. Kengäthän olivat jo valmiiksi märät ;) Alkutaival alkoi kirkastua aurinkoiseksi ja oli kivaa kulkea harjumaastossa, varvikkoisella kuivalla kankaalla. Hiki alkoi kuitenkin pian