Jalkaisin

Joulukuinen päivä huviloiden Hangossa. Kävelen Appelgrenintietä ja hidastan askeleitani, kun ohitan upean villan toisensa jälkeen. Monikohan niistä on talvilevolla? Toivottavasti useimmissa on asukkeja myös talvella. Hangon kaksitorninen Casino (1879) näyttää uljaalta säässä kuin säässä. Talvimatkalaisen kohtalona on, että rakennuksen ovet eivät aukea, vaikka nurmikko on taatusti nyt aivan yhtä vihreä kuin kesällä. Rantahietikko Casinon edessä ei ole tietävinäänkään, että nyt on joulukuu. Edes pienen pientä jäätä tai hyhmää ei näy. Iloitsen siitä, että aurinko pilkahtelee oikulliselta taivaalta. Voisi melkein luulla, että kalliolla rantaa vartioiva painava tykki olisi ampunut ystävällistä valoa yläilmoihin, piristämään muutoin harmaata päivää. Jalkani johdattavat minut kuin itsestään Itälahden itäiseltä laidalta alkaville Puistovuorille, pitkin Rakkauden polkua (ent. Lemmenpolku tai kihlajaispolku), joka on useimmissa kohdissa sen verran kapea, että sitä voisi olla vaikea ...

Lauantaiaamuna nousen Hangon kauppatorin laidalta retkibussiin Uddskatanin luonnonsuojelualueelle , jonka alue oli vielä 1700-luvulla Suomen mantereen eteläisin kärki. Sittemmin eteläkärjeksi Uddskatanin ohi kiilasi noin 80 metrin voimin viereinen Tulliniemi, joka syntyi kun aallot toivat aikojen saatossa Tullisaaren ja mantereen väliin tarpeeksi hiekkaa. Uddskatanin vierailu edellyttää lupaa ja käytännössä sinne pääsee parhaiten näin opastetun ryhmän mukana. Tällä luonnonsuojelualueella ei kosketa edes kaatuneisiin puihin, paitsi jos ne sulkevat polun. Vuodesta 1979 toimineella lintuasemalla polttopuuksi kerätäänkin ajopuuta. Helsinkiläisen lintutieteellisen yhdistyksen eli Tringan ylläpitämä lintuasema Halias päivystää täällä jatkuvasti ja pitää majaa kalastaja Sundströmin entisessä mökissä. Kolmen viikon pestillä oleva lintuharrastaja Jarkko tarkistaa rengastetun , rauhallisen sinitiaisen jalkarenkaasta koodin ennen linnun vapauttamista. Alueella usein nähdyt haahkat tekivät ...

Perjantaina Hanko hymyilee edelleen kuten kuuluisa keksinsä. Kävelen Appelgrenintielle ja pysähdyn tenniskenttien jälkeen nauttimaan kevään ensimmäisistä sinivuokoista. Vähitellen yhä useammat kukat kurkottavat valoa kohti puiden suojasta. Yritän olla astumatta kukkamättäiden päälle, kun lähden kohti meren rantaa. Kolaviken paistattelee jälleen auringossa eikä tässä päässä pitkää hiekkarantaa edes juuri tuule. Joutsenet lipuvat ohi hiljaa. Astelen sileillä ja karheilla rantakallioilla, takanani Villa Familiaris (1883), jonka omistaa nykyisin Ehrnroothin perhe. Rantakallioilta löytyy useita kaiverruksia eri vuosikymmeniltä. Jotkut haluavat aina jättää jälkensä. Kohta jalkojeni alla rasahtaa. Hiekalle on ajautunut simpukoita, pieniä, somia ja hienostuneissa sävyissä. Kierrän yksityisaluerannan ja kävelen Bellevuen ja Långsandan hiekkarannan vieritse aidosti tuuliselle Tuulentuvalle , jossa vielä kunnostetaan kesäkahvilaa alkavalle kaudelle. Palaan Casinon tuntumaan huvila-alueen kau...

Keskiviikkoiltana kävelen Hangossa meren rantaan. Rantahietikon ja kallioiden takana päilyy tyyni vesi, eikä valo ota loppuakseen. Bulevardin päässä kivileijonat nauttivat ilta-auringon säteistä. Vierassatama on vielä hiljainen, enkä osaa kuvitella kesän veneistä täysiä laitureita ja maisemaa täynnä ihmisten ääniä. Kurkistan Tehtaanniemen kalliolta Vartiovuoren suuntaan, kolmea tästä kulmasta tasapäistä tornia. Miltä näyttäisikään Hanko yläilmoista? Torstai-iltana haave yllättäen toteutuu, kun aurinkoinen matkailulähettiläs Tarja kaivaa opastuskierroksen aluksi esiin vesitornin (1910; Suomen ensimmäinen) avaimen ja nousemme korkeuksiin. Katson silmät ymmyrkäisinä ympärillä avautuvaa huikeaa panoraamaa. Kirkkaan sään ansiosta 25 kilometrin päästä siintää jopa Bengtskärin majakka! Vasta nyt tajuan oikeasti, että tämä on Hanko niemi . Vesitornilta kävelemme Appelgrenintielle, kohti kylpyläpuistoa ja huvila-aluetta. Pysähtelemme upeiden huviloiden kohdalla ja Tarja kertoo elävästi t...

Sunnuntaiaamuna edellispäivän harmaansini on väistymässä. Villa Maijan lasikuistin värilasiruudun läpi taivas näyttää vielä huimemmalta, mutta totuus on melkein yhtä ihmeellinen: aurinko puhkaisee tiensä orastavan pilviverhon suojasta ja taivas kirkastuu hehkuttamaan kevättalven puhtaita valonsäteitä niin että silmiä häikäisee. Astun Hangon kasinon edustalla elämäni ensimmäistä kertaa meren jäälle, hieman varoen, koska aivan rannassa jää on paikoin kaltevaa ja sileänkiiltävää. Jääpuikot poseeraavat hangen alta mitä hupaisimmissa muodostelmissa, kuin lumihirviöiden jäähampaat eriskummallisia hymyjä tai irvistyksiä tavoitellen. Vai ovatko nuo stalagtiitteja tai stalagmiitteja... Kävelijöitä suuntaa hiljakseen jäälle nauttimaan auringosta. Noin 30 retkiluistelijan ryhmä on kokoontunut Itälahdelle. Ohjaaja huutelee vielä ohjeita ja sitten luistelijat lähtevät potkimaan jonona kohti ulappaa. Jäätä peittää ohut lumikerros, joka on kuin silattu karkean suolan kuorruttamin lumihiutalein. Pi...

Lauantai-iltapäivänä Hangossa on harmaata, sitten siniharmaata. Käyn Villa Tellinan vieressä rannassa jään reunalla, mutta en halua vielä astua jäätyneen hietikon reunuksen ulommalle puolelle. Aistin hissukseen hiipuvan päivän sävyjä ja huomaan olevani sinessä.   Merikadun ja Bulevardin kulmaukseen on ilmestynyt kuva uudesta paikalle nousevasta kerrostalosta. Koivunrungot ja -oksat harottavat lumella odottamassa poiskuljetusta, sitten pääsevät kaivurit paikalle. Naapurin vaaleansininen puutalo Bulevardilla on autiona. Liekö se talviunisen tietämätön, että kohta vieressä alkaa tapahtua? Ohitan kirjaston; sivuovessa lappu julistaa hymyilyttävästi kahdella kielellä saman asian, vaikkei ihan sanatarkasti: Ovi on käytössä / Blockera inte dörren . Hangon keskustan kadut ovat hiljaisia, kun alkuilta lähestyy. Vain muutama yksittäinen kävelijä ja autoilija on lisäkseni liikkeellä. Vuorikadun kävelykatupätkällä yksi kulkija on jähmettynyt paikalleen, lasittunein silmin. Merikäärme ( Mu...

Lauantaiaamu alkaa hiljalleen valjeta Hangossa. Poikkean meren rantaan, missä maisema on eilisestä kirkkaudesta muuttunut lumipyryiseksi. Aamun värit horisontissa ovat erisävyistä läpinäkymätöntä sineä, joka alkaa sulaa lumisateen harmaudeksi. Unisen Kasinon torneissa loistavat kaksi valvovaa silmää, kuin hassun hyönteisen. Varttia vaille aamuyhdeksän lyhdyt sammuvat, olento menee nukkumaan. Eikä sen sisällä näy edelleenkään ketään... Kävelen vanhan kylpyläpuiston tuntumassa, rannan suuntaisella Huvilakadulla. Lumessa on tuskin muita jälkiä lisäkseni tähän aikaan; vain muutaman pieniruutuisen ikkunan takana ollaan jo hereillä sen verran, että valot olisivat syttyneet, akkunan jouluvaloja lukuun ottamatta. Ohitan vanhoja huviloita, joku näyttää uudemmalta kodilta, entä tämä hupaisasti nimetty kaksikko? Java ja Sumatra taitavat olla aika uutta tuotantoa, mutta ne istuvat aika hyvin muiden sekaan. Mutta onpa tuo ruskea huvila kaunis! Entä millaista olisi asua tuossa keltaisessa? Linn...

 Hanko on ollut minulle pieni tuntematon. Kesäkaupunki rannikolla. Tilanne on muuttumassa, sillä kävelen perjantaina lähes kevättalvisen kirkkaassa auringonpaisteessa kohti Hangon edustalla vapaana lainehtivan meren rantaa. Bulevardin laidalla rannan tuntumassa kaunis sininen puutalo on autiona paraatipaikalla. Menen teekupilliselle sen takana olevaan valkoiseen Villa Orrmaniin, missä Alans Cafe pitää majaansa antikvariaatin ja käsityöpuodin kanssa. Suklainen kääretorttu maistuu taivaalliselta. Siitä saa sopivasti virtaa ulkoiluun tässä lukuisien huviloiden kaupungissa. Villa Tellina, Appelgrenintie Itälahti on sillä puolella kaupunkia, johon veneetön ja autoton luultavasti astelee ensimmäisenä, kun pyrkii rantamaisemiin. Kävelen Appelgrenintietä kohti talveksi hiljennyttä Casinoa (hetkonen -  savukiehkura nousee piipusta?!). Kun seison sen edessä rannalla, tuntuu jo kuin olisin ulkomailla. Casinoa vastapäätä loiskivat aallot. Hiekkaranta on nyt lumen ja jään peitossa, mu...