Siirry pääsisältöön

Hanko: Uddskatan

Lauantaiaamuna nousen Hangon kauppatorin laidalta retkibussiin Uddskatanin luonnonsuojelualueelle, jonka alue oli vielä 1700-luvulla Suomen mantereen eteläisin kärki. Sittemmin eteläkärjeksi Uddskatanin ohi kiilasi noin 80 metrin voimin viereinen Tulliniemi, joka syntyi kun aallot toivat aikojen saatossa Tullisaaren ja mantereen väliin tarpeeksi hiekkaa. Uddskatanin vierailu edellyttää lupaa ja käytännössä sinne pääsee parhaiten näin opastetun ryhmän mukana.
Tällä luonnonsuojelualueella ei kosketa edes kaatuneisiin puihin, paitsi jos ne sulkevat polun. Vuodesta 1979 toimineella lintuasemalla polttopuuksi kerätäänkin ajopuuta. Helsinkiläisen lintutieteellisen yhdistyksen eli Tringan ylläpitämä lintuasema Halias päivystää täällä jatkuvasti ja pitää majaa kalastaja Sundströmin entisessä mökissä. Kolmen viikon pestillä oleva lintuharrastaja Jarkko tarkistaa rengastetun, rauhallisen sinitiaisen jalkarenkaasta koodin ennen linnun vapauttamista. Alueella usein nähdyt haahkat tekivät huhtikuun alussa ennätyksen: muuttajia laskettiin yli 21 000 yhdessä vuorokaudessa!
Siirrymme valkoisia polkumerkkejä seuraten eteläisille rantakallioille. Lintujen pesimisrauhan turvaamiseksi polulta ei ole syytä poiketa. Yllättävää kyllä meren hiomat kalliot ovat osa Salpausselkää. Kivikkoiset, matalat lähivedet ovat vaatineet veronsa - pinnan alta on löydetty ainakin parisataa hylkyä. Monestakin syystä siis hyvä, että Uddskatanin luonnonsuojelualueelle on maihinnousu kielletty.
Nousemme ylemmäs kallioille, missä on syytä olla tarkkana; aurinko houkuttelee myös käärmeitä esiin koloistaan. On jotenkin mukavampi tarkkailla sekä mustaa kyytä että rantakäärmeitä hieman kauempaa. Täälläkin on jäljellä venäläisten bunkkereita; komentotorni palvelee nyt lintujen tarkkailussa.
Pidämme pienen evästauon poukamassa ennen kuin kevyt sadekuuro alkaa. Oppaat Eija ja Simo kertovat myös Uddskatanin kasveista. Alueelta löytyy jopa uhanalaista laukkaneilikkaa, lehdoista esimerkiksi lehtokieloa.
Viimeisenä pysähdyspaikkana on lintujen suosima Gåsörsviken, missä lintuharrastajien mukanaan kantamat kaukoputket ja kiikarit ovat kovassa käytössä. Ensisilmäyksellä linnuista erottaa lähinnä lokkeja ja joutsenia, mutta oppaan pystyttämän kaukoputken ja neuvonnan avulla opin kohta tunnistamaan kohta Hangon nimikkolinnun, punajalkaisen ja -nokkaisen meriharakan. Olen itse tyytyväinen tähän, mitä siitä jos näiltä main osaavammat ovat pystyneet kerran havainnoimaan jopa harakkakäen... Hieno luontoretki!

Kommentit

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la