Siirry pääsisältöön

Joensuun aamu

Lauantaiaamu Joensuussa on kolea mutta komea. Kävelen torin laidasta kaupungintalolle (1914), joka on siitä hauska, että ihan samassa rakennuksessa toimii myös kaupunginteatteri.  Mietin, mikä rakennuksessa on niin oudon tuttua, mutta sitten hoksaan, että arkkitehti Eliel Saarisen kädenjälki vie erityisesti tornin ansiosta ajatukset tismalleen Helsingin rautatieasemaan.
Kaupungintalon laidalla pullistelee jalustalla lihaksikas nuori poika. Miksi? Jalustan mukaan syynä on se, että Joensuu on vuosina 1952-57 järjestetyn käytöskilvan voittajakaupunki. Moisia mittelöitä järjesti tuolloin Suomen Kansan Ryhtiliike ja tämä Uno Aron Ryhtipatsas annettiin kaupungille kolmannen voiton jälkeen.
Ylitän Pielisjoen ensimmäisen sillan ja kuljen sulun laitaa saarekkeen kärkeen, missä kivijalustalla on edellistä vanhempi muistomerkki. Tämä tosin on vain kopio alkuperäisestä, joka räjäytettiin vuonna 1917. Venäjän kaksipäinen kotka keisarillisine kruunuineen muistuttaa Pielisjoen kanavan historiasta, rakennettiinhan kanava 1874-79 keisari Aleksanteri II:n valtakaudella.
Seuraavan sillan takana Ilosaaressa on vielä hiljaista. Rannalla heilauttelee pitkiä vapojaan muutama perhokalastaja, roskain kerääjä aloittelee urakkaansa nurmikon laidalla (ehkä on hyvä, että yöt ovat vielä viileitä...) ja The Mopot Show-moottoripyörätapahtuman alueelle ovat pyrkimässä vasta ensimmäiset kaksipyöräiset.

Soma puusilta kaareutuu kapean vesiuoman ylitse Ilosaaren pohjoislaidalla. Paikan päällä sitä ei tajuakaan, että tämä uoma erottaa Ilosaaren sen pohjoispuolisesta Niskasaaresta. Autotie halkaisee Niskasaaren nyt niin pahasti, että alkujaan viljajyvästö (1852), sittemmin mahtipontisesti Pielisjoen linnaksi nimetty kivirakennus jää hyvin ahtaalle.

Palaan takaisin keskustan puolelle kalamarkkinoiden valtaaman matkustajasatama-alueen kautta. Kojumyyjä valistaa, että torilla on villisian grillaustapahtuma, taidemuseon takana Mahdollisuuksien tori.  Kiitän tiedosta, mutta poikkean sittenkin mieluummin Taitokorttelin piha-aittoihin av-opiskelijoiden valmis!-valokuvanäyttelyyn.
Erityisesti Iiris Vehviläisen Paratiisi & Illusioni -kokoelma viehättää, samoin Irinja Teikarin Olemassaolon harjoitus on kiinnostava. Esillä on myös tekijöiden kuvistaan teettämiä kirjoja - huom. kannattaisi laittaa kuvateokseensa kunnolla myös itse tekijän tiedot...

Seuraavaksi onkin aika mennä aamiaiselle Taitokorttelin mainioon Kauppaneuvoksen kahvilaan, enkä voi vastustaa italialaista marenkikakkua. Maitokahvin saisi tarjoilla selvästi kuumempana, mutta kakku...se maistuu juuri niin herkulliselta kuin näyttääkin!

Kommentit

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…