Jalkaisin

Olipa kerran kaunis talvinen pakkaspäivä, jolloin puhdas lumi hohti kutsuvasti ja aurinko lupasi kulkea seuranani koko ihanan iltapäivän. Niinpä lähdin Kortepohjasta kävelylle Tuomiojärven ympäri; alkumatkasta ihailin Haukkalantien maisemia. Haukkalantie muuttuu välillä kevyen liikenteen kuljettavaksi väyläksi, kun kuljetaan kohti Palokkaa. Laajavuorentien varressa saattaa vielä tänä talvena nähdä Savilahden tulevan asuinalueen rakentamattomana. Metsää pistettiin pinoon aiemmin, jotta talojen olisi tilaa tulla. Vuoden päästä tässä lienee jo ihan erilaisen näköinen maisema. Ranta-Niemelän kohdalla pysähdyin kurkkaamaan Tuomiojärveen virtaavaa uomaa, joka näytti nyt olevan kokonaan jäässä. Palokan ostoskeskusalueella haikailin hetken kupposelle kuumaa, mutta näin hienolla säällä on vaikea suostutella itseään astumaan kauppakeskuksen uumeniin kahvilaan, josta ei ole edes ikkunoita ulos. Niinpä jatkoin matkaa ja käännyin kävelemään Tuomiojärven itärannan puolta takais...

Joskus on kiva käydä kävelyllä päämäärättömästi, toisinaan lähden kävelyretkelle juuri tiettyyn paikkaan, ja silloin tällöin mietin kääntöpaikkaa tai määränpäätä vasta jo liikkeellä ollessani. Talvikävelyillä on erityisen ihanaa, jos retkellä pääsee pysähtymään paikassa, jossa saa kupin kuumaa ja jotain pientä syömistä.  Aamu valkeni tuiskuisena. Olin haaveillut eväsretkestä Jyväskylän ulkopuolelle, mutta epäilin vahvasti, että pikkuteitä ei olisi välttämättä syrjemmällä aurattu. Niinpä päätin tehdä metsäretken sijaan kävelyretken kaupunkialueella. Sinertävänharmaa pyry takasi riittävän määrän lunta paitsi Tuomiojärven jäälle, myös Viitaniemen kevyen liikenteen väylille, vaikka niitä oli jo ehditty käydä auraamassakin. Viitaniemestä jatkoin matkaa Martti Korpilahden polkua pitkin Tuomiojärven uimarannalle ja suuntasin Taulumäen kautta Kankaalle. Mennäkö Rantaraitille ja Jyväsjärveä kiertämään vai mihin? Arvoin suuntaa mielessäni hetken aikaa, mutta kun askeleet ve...

Niiskuttava nenäni ilmoitti, että ei ollut syytä lähteä kävelylle pidemmän matkan päähän. Plus että vauhdin on parempi olla rauhallinen. Niinpä lähdin nauttimaan suloisista lumimaisemista leppoisalla lenkillä ihan lähimaastossa eli Haukanniemessä. Haukanniemen yksi ihana puoli on, että se on vain parin kilometrin päässä Jyväskylän keskustasta - ainakin kun oikaisee kevyen liikenteen väyliä pitkin, kävellen tai pyörällä - ja saavutettavissa helposti myös linja-autolla (bussi 18). Minä pääsin paikalle kotiovelta jalkaisin, vain lyhyen kävelyn jälkeen. Harmaahko oli taivas, harmaita myös haapojen ja muiden rantapuiden rungot. Pientä väri-iloa haavoista kuitenkin löytyi, kun tarkkaan katsoi. Haukanniemessä ei ole kevyen liikenteen teitä talvikunnossapitoineen, vaan siellä kuljetaan polkuja pitkin. Kiitos erityisesti koiranulkoiluttajien, valmiiksi tallattuja reittejä löytyy niemestä kuljettavaksi myös lumiseen aikaan. Yllätyin kyllä hieman, kun pois lähtiessäni vastaan tu...

Taas, tai edelleen ihan mielettömän hyvä sää jäällä kävelyyn. Ajattelin, että ei voi olla tottakaan! Jyväsjärven jäällä oli sunnuntaina paitsi kävelijöitä, luistelijoita, potkukelkkailijoita, pyöräilijöitä ja pilkkijöitä, myös laskuvarjohyppääjä ja lentokone! Kun laskeuduin Jyväsjärven jäälle, kuulin lentokoneen pörräävän, vähän ajan päästä huomasin laskuvarjohyppääjän leijailevan taivaalta alas ja pian saavuin jo laskeutuneen lentokoneen luo. Keltamusta pikkukone oli valmistautumassa lähtöön; konetta käännettiin juuri. Nokan piti osoittaa Kuokkalan sillan alle, sillä tällä luisteluradan puolella siltaa ei ollut vapaata jäätä kiitoradaksi ilmaan nousua varten. Kohta pienkone pörräsi vauhtia Kuokkalan sillan alitse ja kohosi ilmaan, kääntyen jatkamaan matkaa kohti etelää. Tällä kertaa ilman laskuvarjohyppääjää. Minä kuljin myös sillan ali, mutta toisesta kohdasta,  Seppo Uuranmäen Keinuja -veistoksen alapuolelta. Keinuva miekkonen näyttää aina olean niin kylmissään. ...